Miten ja mistä saan uusia jäseniä?
Teksti: Tea Hoffrén ja Mari SaarelaTiedota, osallista, vahvista
Yhdistyksiä ja niiden toimintaa kysytään kunnissa koko ajan enemmän. Samaan aikaan monissa yhdistyksissä on haasteena saada mukaan uusia toimijoita. Usein erityisen haastavaa on nuorten perheiden mukaan saaminen.
Uudet jäsenet voivat tutustua yhdistykseen järjestettävien tapahtumien kautta. Monipuolinen ja vetovoimainen toiminta ja erilaiset tapahtumat turvaavat mahdollisimman monen ihmisen pääsyn yhdistyksen toiminnan pariin.
Uusia tulijoita kannattaa kutsua mukaan avoimesti, lämpimästi ja laajasti. Kannattaa miettiä, mitä eri elämäntilanteissa olevat perheet odottavat toiminnalta, ja järjestää mahdollisimman monipuolista toimintaa. Kun järjestetään jokaiselle jotakin, kukin voi osallistua omien kiinnostustensa ja osaamisensa mukaan. Kausittaiseen, lyhytkestoiseen tekemiseen on usein helpompi lähteä mukaan kuin toimintaan, joka vaatii vuosien sitoutumista.
Koko perheen toiminnallinen iltapäivä voi houkutella mukaan myös perheitä, joita perinteinen yhdistystoiminta ei välttämättä kiinnosta. Ohjelmassa voi olla koko perheen yhteistä, mukavaa toimintaa ja lastenhoidon mahdollistamana vanhemmille omaa aikaa keskusteluun.
Vertaistukitoiminnan lisäksi myös virkistystoiminta saa paljon ihmisiä liikkeelle. Erityyppisiä tapahtumia voi hyvin myös yhdistää. Esimerkiksi koulutustilaisuuden yhteydessä voi järjestää mukavaa ja rentoa yhdessäoloa, jolloin asiasisällön lisäksi tarjoutuu mahdollisuus rentoutumiseen ja kokemusten vaihtoon.
Tiedota!
Mieti, miten yhdistys voi olla esillä positiivisesti. Millaisen kuvan yhdistyksenne antaa ulospäin? Mitä itse kerrot toiminnasta? Missä tilaisuudessa toimintaa voisi tuoda myönteisesti esille?
Tiedota järjestettävistä tapahtumista laajasti! Mieti paikkakuntasi käytettävissä olevat tiedotuskanavat: koulujen, päiväkotien, kirjastojen ilmoitustaulut, paikallislehti, eri tilaisuudet, kunnan kotisivut, Tukiliiton tapahtumakalenteri, Tukiviesti ja selkolehti Leija. Oman paikallislehden tai -radion toimittajaa kannattaa kysyä mukaan eri tapahtumiin. Jutut tarjoavat maksutonta mainosta ja näkyvyyttä toiminnalle.
Yhdistyksen yhteystietojen kannattaa olla mahdollisimman helposti saatavilla. Tukiliiton kotisivuille on hyvä ilmoittaa sihteerin ja puheenjohtajan puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa tehdä myös oma kotisivu, joista selviää yhteystietojen lisäksi tietoa toiminnasta. Kehitysvammaisten Tukiliiton kotisivujen (www.kvtl.fi) materiaalipankissa on valmis pohja kotisivuille.
Tiedotuksessa ja viestinnässä pitää huomioida koko jäsenistö niin, että tieto liikkuu myös harvemmin kokouksissa käyville. Sisäpiirin tai varjohallituksen muodostuminen ei kuulu osallistavan yhdistyksen toimintatapoihin.
Uusien toimijoiden vastaanottoon kannattaa kiinnittää huomiota niin, että se houkuttelee henkilön paikalle myös toisen kerran. Yhdistykselle muodostuneista käytännöistä on hyvä kertoa, mutta olla samalla avoin myös uusille toimintatavoille ja kokeiluille, joita uudet toimijat tuovat tullessaan.
Myös erilaisia viestintätapoja kannattaa käyttää monipuolisesti: voisiko kokousten välissä keskustelua käydä sähköpostilistalla, internetin keskustelupalstalla, chatissa tai facebookissa. Ne eivät korvaa perinteistä vuorovaikutusta, mutta voivat täydentää sitä.
Hyvä käytäntö:
Varsinais-Suomen ja Uudenmaan tukipiirit järjestivät kesäkuussa 2007 tanssit Ämyrin lavalla. Tapahtumasta ilmoitettiin Tukiviestissä ja paikallislehdessä. Ilmoitusta tapahtumasta jaettiin pankkien ja kauppojen ilmoitustauluille, alueen yhdistyksiin, toimintakeskuksiin ja sähköpostitse jäsenille ja yhteistyökumppaneille. Myös paikallisradiolle ilmoitettiin tapahtumasta. Tansseihin tuli yli 400 osallistujaa vetävän ohjelman ja toimivan tiedotuksen ansiosta.
Osallista!
Uuden toimijan vastaanottoon yhdistyksessä kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Kätevä on ”Tervetuloa yhdistykseen” -materiaalipaketti tai kirje, josta saa tietoa yhdistyksestä sekä seuraavasta kokouksesta ja tulevista tapahtumista. Myös tutustumistapaaminen uusille jäsenille auttaa tulemaan tutuksi yhdistyksen muiden jäsenten ja toiminnan kanssa. Ohjelmassa voi olla esimerkiksi kiinnostava puhuja ja hauskaa yhteisyyttä luovaa toimintaa.
Tekeminen on hyvä jakaa pieniksi, hallittaviksi kokonaisuuksiksi. Puheenjohtajan ja sihteerin ei tarvitse jakaa vastuuta vain kaksille hartioille, vaan yhdistyksen tekemisiä voidaan jakaa useamman henkilön kesken ja toiminnan sisään voidaan rakentaa pieniä työryhmiä jonkin erityisen asian ympärille. Näin asiat eivät kasaudu aina samojen tekijöiden harteille ja yhdistyksen toiminta tuntuu omalta, kun pääsee mukaan tekemään ja suunnittelemaan.
Uutta jäsentä ei heti kannata kuormittaa liioilla tehtävillä, vaan antaa hänen ensin rauhassa tutustua toimintaan ja toimintatapoihin. Kun taidot ja innostus kasvavat ja toiminta tulee tutuksi, anna uusille tekijöille vastuuta sen mukaan kun he ovat valmiita sitä ottamaan. Vaihtuvuus tuo virtaa!
Uusia toimijoita saa luontevasti myös vapaaehtoistoiminnan kautta: tutkimustiedon mukaan jopa 60 % yhdistystoiminnan ulkopuolella olevista lähtisi mielellään vapaaehtoisyöhön mukaan, jos vain tietäisi miten ja missä se on mahdollista. Mahdollisuuksista kannattaa tiedottaa paikallislehdessä tai ilmoitustaululla, ja kutsua innokkaita mukaan. Toiminnan tulisi olla jotain, mihin on helppo osallistua: esimerkiksi kokoontumispaikan kunnostus, kaveritoiminnan tempauspäivä tai jonkin yhteisen tapahtuman järjestely.
Hyvä käytäntö:
Pohjois-Savon tukipiirissä on puheenjohtajan, varapuheenjohtajan, sihteerin ja rahastonhoitajan lisäksi nimetty tiedottaja ja tapahtumakoordinaattori. Tiedottaja välittää materiaalia eteenpäin postitse ja sähköpostilla, avustaa sihteeriä ja välittää tapahtumakalenteria yhdistyksiin. Tapahtumakoordinaattori ylläpitää listaa alueen tapahtumista ja kannustaa yhdistyksiä tapahtumien järjestämiseen. Lisäksi hallituksen apuna toimii 3–5 henkilön työvaliokunta, joka valmistelee asiat hallitukselle. Tekemiseen osallistuu useampi henkilö, jolloin yhden työmäärä ei kasva liian suureksi.
Vahvista!
Vahvista kontakteja ja toiminnan sisältöä saadaksesi uudet jäsenet sitoutumaan toimintaan. Jos yhdistys kokoontuu vain kaksi kertaa vuodessa (kevät- ja syyskokous), on uuden innokkaankin toimijan vaikea sitoutua harvakseltaan tapahtuvaan, kokousrutiinien täyttämään toimintaan.
Vertaistuen kysyntä kasvaa koko ajan ja virkistystoiminta on aina ollut mukava uusia ja vanhempia toimijoita yhdistävä tekijä. Voisiko perinteisen kokoustoiminnan yhteyteen järjestää jotain virkistystä tai koulutusta ja kokouksien välille jotain vapaamuotoisempaa yhdessäoloa?
Yhdistyksen hyvästä me-hengestä huolehtiminen on tärkeää sekä uusien että vanhojen jäsenien viihtymisen kannalta. Onko yhdistyksessänne hyvä olla, toimivatko kemiat, valitetaanko pikkuasioista, vai viihdytäänkö yhdessä? Jos skismaa on, niin tartutaan asiaan ja koitetaan yhteisin ponnistuksin muuntaa henkeä myönteiseksi. Sallitaan erilaisuus ja erilaiset toimintatavat. Muistetaan, että ollaan yhteisellä hyvällä asialla.
Verkostoituminen muiden paikallistoimijoiden kanssa on yksi keskeisiä toimivan yhdistyksen menestystekijöitä. Yhteistyö paikkakunnan muiden yhdistysten ja toimijoiden kanssa tuo lisää virtaa toimintaan.
Yhteistyötä on luontevaa tehdä ainakin muiden vammaisjärjestöjen kanssa: kutsutaan tutustumaan, tehdään yhdessä jotakin, järjestetään yhteinen tapahtuma. Myös esimerkiksi seurakunnat, urheiluseurat ja eri oppilaitokset voivat olla hyviä yhteistyökumppaneita.
Monipuolinen toiminta ja osallistumismahdollisuudet takaavat laajan osallistumisen toimintaan: jokaiselle jotakin. Mieti, mitä varten yhdistyksenne on perustettu ja mitä annettavaa sillä on jäsenille!
Hyvä käytäntö:
Kemin Seudun Kehitysvammaisten Tuki ry:ssä on yli kymmenen vuoden ajan järjestetty taidetoimintaa yhteistyössä työväenopiston kanssa. Tällä hetkellä toiminnassa on vakituisesti kolme taideryhmää. Lisäksi yhteistyössä järjestetään erilaisia kursseja ja jokavuotinen taidenäyttely. Osa taidetoiminnasta järjestetään kehitysvammaisten ihmisten asumisyksikössä ja työkeskuksessa, jolloin osallistuminen on helppoa myös enemmän tukea tarvitseville henkilöille.