Yleisimmin kysytyt kysymykset
1. Miten toimia, kun hakemaani etuutta ei myönnetä?OIKAISUVAATIMUS
Jos olet saanut viranhaltijalta kielteisen päätöksen asiassasi, toimi näin: Lue viranhaltijalta saamasi päätös tarkasti läpi. Ota tarvittaessa yhteyttä päätöksen tehneeseen henkilöön ja keskustele hänen kanssaan asiasta.Mikäli edelleen haluat valittaa asiasta, voit tehdä ensi vaiheessa oikaisuvaatimuksen päätöksessä mainitulle lautakunnalle 14 päivän kuluessa siitä, kun olet saanut päätöksen tiedoksesi joko postikirjeellä tai saantitodistuksella.
Katso valitusta koskevat ohjeet, toimi samoin.
VALITUS
Mikäli lautakunta edelleen hylkää oikaisuvaatimuksesi, voit valittaa oikaisuvaatimukseen saamastasi päätöksestä muutoksenhakuohjeen mukaisesti eteenpäin. Yleensä sosiaalietuuksia koskevissa asioissa valitusinstanssi on hallinto-oikeus.Tee valitus kirjallisesti ja mahdollisimman selkeästi. Ilmoita nimesi ja yhteystietosi. Ilmoita, mihin päätökseen haet muutosta, ja liitä päätös alkuperäisenä tai jäljennöksenä valituskirjelmääsi. Kerro, millä perusteilla vaadit muutosta ja mitä muutosta vaadit. Voit esittää perusteet vapaamuotoisesti. Liitä valitukseesi ne asiakirjat, joihin haluat vedota ja joita ei jo aikaisemmin ole toimitettu valituksenalaisen päätöksen tehneelle viranomaiselle. Valituksen on oltava perillä hallinto-oikeudessa 30 päivän kuluttua siitä, kun olet saanut päätöksen ja siihen liitetyn oikaisuvaatimusohjeen tiedoksesi.
Neuvoja ja ohjeita saat tarvittaessa päätöksen tehneeltä viranhaltijalta
tai oman kuntasi sosiaaliasiamieheltä. Myös oikeusministeriön ja lääninhallituksen internetsivuilta löytyy tietoa asiasta. Tietoa saat myös Tukiviestin 1/2005 numerossa olleesta
sosiaaliturvaoppaasta .
2. Mitä tarkoittaa ylläpitomaksu? Saako asumisesta periä palvelumaksuja? Mitä voin tehdä, jos palvelumaksuja peritään?
Hallinto-oikeudet ovat pääsääntöisesti todenneet, että ylläpitoon kuuluvat kaikki tavanomaiset asianomaiselle kehitysvammaisuudesta riippumatta aiheutuvat asumis- ja ruokakulut sekä muut vastaavat menot. Ylläpitoon kuuluu se, mitä kaikki joutuvat elämisestään maksamaan, niin vammaiset kuin vammattomatkin. Esimerkiksi vuokra, ruoka, lääkkeet, pesuaineet, vesi ja sähkö. Vain näistä asioista kehitysvammaisilta voidaan periä maksua. (Asiakasmaksulain 4 §:n mukaan ylläpidosta voidaan periä maksu lukuun ottamatta alle 16-vuotiaalle annettavaa osittaista ylläpitoa.)
Palvelu on sellaista apua, jota henkilö vammastaan johtuvasta syystä tarvitsee, esimerkiksi, siivouksessa, ruuanlaitossa, syömisessä, pukeutumisessa ja henkilökohtaisessa hygieniassa. Palvelu on erityishuoltoa, eikä siitä saa periä maksua. Erityishuoltoon kuuluvia palveluksia ovat muun ohessa terveydenhuolto, tarpeellinen ohjaus, kuntoutus sekä toiminnallinen valmennus.
Palvelumaksujen poistamista voi hakea sosiaalitoimelta kirjallisella hakemuksella. Perusteluissa voi mainita kehitysvammalain ja asiakasmaksulain. Kehitysvammalaissa säädetään erityishuollon antamisesta henkilölle, jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi ja joka ei muun lain nojalla voi saada tarvitsemiaan palveluksia (1§).
Kehitysvammalain 2 §:n mukaisesti erityishuoltoon kuuluvia palveluksia ovat muun muassa asumisen järjestäminen. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (asiakasmaksulaki) 4 §:n 2 kohdan mukaa kehitysvammalaissa tarkoitettu erityishuolto on maksutonta kehitysvammaisen ylläpitoa lukuun ottamatta.
3. Voidaanko Kelan maksama hoitotuki ottaa huomioon asumisen maksuja määriteltäessä?
Kansaneläkejärjestelmän mukaisella eläkkeensaajan hoitotuella ja lapsenhoitotuella on tarkoitus korvata niitä henkilökohtaisesta toimintarajoitteisuudesta johtuvia kustannuksia, joita henkilölle aiheutuu hänen sairaudestaan, viastaan tai vammastaan. Peruspalveluministeri Osmo Soininvaara on 7.6.2001 vastannut Ulla Anttilan kirjalliseen kysymykseen 680/2001 vp. ja ottanut kantaa asumisen palvelumaksuihin. Hänen vastauksensa mukaan hoitotukia ei ainakaan pääsääntöisesti ole tarkoitettu kattamaan asumisen erityiskustannuksia.
Sosiaali- ja terveysministeriö on myös sitä mieltä, että asiakaslain 4 §:n 5 kohdassa mainittu muun lain mukainen korvaus tarkoittaa lähinnä vakuutusyhtiöiden maksamia korvauksia. On kuitenkin ollut tapauksia, joissa Kela on myöntänyt hoitotuen asumiseen liittyvien ylimääräisten kustannusten vuoksi. Näissä tapauksissa hoitotuki tietenkin otetaan huomioon asumisen maksuja määriteltäessä. Tämä aiheuttaa sen, että emme voi sanoa, että hoitotuki tulee aina jättää asumismaksuja määriteltäessä ulkopuolelle, koska tuen perusteena on ollut asumisen lisäkustannukset.
Pääsääntönä tulisi kuitenkin olla se, että hoitotuki on tarkoitettu muihin kuin asumisesta aiheutuviin lisäkustannuksiin, ellei sitä ole myönnetty erikseen asumista varten . KHO:n päätöksessä 1.12.1999 T 3882 on todettu, ettei hoitotukea ollut myönnetty asumisen erityiskustannusten kattamiseksi. Eli tässäkään tapauksessa hoitotukea ei voitu automaattisesti periä.
4. Mitä tarkoittaa palveluasuminen?
Vammaispalvelulain mukaan kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle palveluasuminen. Palveluasumiseen kuuluvat asunto sekä asumiseen liittyvät palvelut, jotka ovat välttämättömiä asukkaan jokapäiväiselle suoriutumiselle.
Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain mukaiset palvelut jaetaan määrärahasidonnaisiin ja subjektiivisiin oikeuksiin. Palveluasuminen on subjektiivinen oikeus vaikeavammaiselle henkilölle, eikä kunta voi vedota määrärahojen vähyyteen. Vammaispalvelulaki velvoittaa kuntaa järjestämään palveluasumisen vaikeavammaiselle henkilölle (8 §). Vammaispalvelulaissa vaikeavammaisuus määritellään aina jokaisen haettavan palvelun osalta erikseen. Vammaispalveluasetuksen 11 §:n mukaisesti vaikeavammaisena asumispalvelujen suhteen pidetään siis henkilöä, joka vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsee toisen henkilön apua päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa.
Kunnalla on oikeus järjestää palveluasumiseen liittyviä palveluja esimerkiksi sosiaalihuoltolain mukaisina palveluina (esim. kotipalvelu) tai esimerkiksi henkilökohtaisen avustajajärjestelmän avulla. Palveluja on järjestettävä sellaisessa laajuudessa ja sellaisin muodoin, kuin palvelunsaajan tarve edellyttää. Nämä palveluasumiseen liittyvät erityispalvelut ovat palvelunsaajalle maksuttomia. Palveluasumista haetaan hakemuksella kunnan sosiaalitoimesta.
5. Mikä on palvelusuunnitelma ja kuka sen laatii?
Palvelusuunnitelma on suunnitelma niistä palveluista ja tukitoimista, joita vammainen henkilö tarvitsee selviytyäkseen jokapäiväisestä elämästä. Palvelusuunnitelma laaditaan vammaisen henkilön niin tai hänen perheensä niin tahtoessa. Vammainen henkilö voi itse pyytää kunnan sosiaalitoimesta, että hänelle laaditaan palvelusuunnitelma. Sosiaalihuollon asiakaslaki velvoittaa viranomaisia palvelusuunnitelman tekemiseen, jollei kysymyksessä ole tilapäinen neuvonta ja ohjaus tai jollei suunnitelman laatiminen muutoin ole ilmeisen tarpeetonta. Palvelusuunnitelma on laadittava yhdessä vammaisen henkilön itsensä ja hänen läheistensä läsnäollessa.
Palvelusuunnitelma ei kuitenkaan ole sellainen asiakirja, jolla asiakkaalle syntyisi oikeus vaatia suunnitelmaan sisältyviä palveluja ja tukitoimia. Suunnitelmaan otettua palvelua ja tukitoimea tulee hakea erikseen hakemuksella. Tähän hakemukseen viranomainen on velvollinen antamaan kirjallisen päätöksen ja muutoksenhakuohjeet.
6. Erityishuolto-ohjelma - mikä se on ja miksi sitä tarvitaan?
Yksilöllinen erityishuolto-ohjelma on merkittävä instrumentti, joka antaa oikeussuojaa yksittäiselle kehitysvammaiselle henkilölle. Erityishuolto-ohjelma on kehitysvammalain mukaan laadittava jokaiselle kunnassa asuvalle erityishuollon tarpeessa olevalle. Ohjelmaan tulee kirjata kaikki erityishuollon toteuttamiseksi tarpeelliset palvelut. Kehitysvammalain nojalla kaikki erityishuoltona järjestettävät palvelut ovat maksuttomia asiakkaalle.
Kehitysvammalain mukaan jokaista erityishuollon tarpeessa olevaa henkilöä varten tulee laatia yksilöllinen erityishuolto-ohjelma. Ohjelma sisältää suunnitelman annettavan erityishuollon toteuttamistavasta sekä siitä, milloin viimeistään erityishuolto-ohjelma on tarkistettava. Lisäksi asiakkaalle pitäisi laatia sosiaalihuollon asiakaslain mukainen palvelu-, hoito-, ja kuntoutussuunnitelma.
Kaikissa kunnissa kehitysvammaisille ei ole laadittu eikä hyväksytty lainmukaista erityishuolto-ohjelmaa, ja koko erityishuolto-ohjelma on monille tuntematon. Tämä vaarantaa kehitysvammaisen henkilön oikeusturvaa.
Erityishuolto-ohjelma eroaa vammaispalvelulain mukaisesta palvelusuunnitelmasta siinä, että erityishuolto-ohjelmaan voidaan hakea muutosta lääninhallitukselta, mikäli henkilö itse, hänen holhoojansa tai muu huoltajansa taikka sosiaalilautakunta katsoo, ettei erityishuolto-ohjelma ole tarkoituksenmukainen.
Erityishuolto-ohjelma on laadittava yhdessä asianomaisen henkilön itsensä, hänen holhoojansa tai muun huoltajan sekä sosiaalilautakunnan kanssa.
7. Voiko asiakkaalta periä palvelumaksua niin paljon, ettei rahaa jää elämiseen?
Ei voi. Vuonna 2003 muutetun asiakasmaksulain (laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista) 11 pykälän mukaan sosiaalihuollon palveluista määrätty maksu ja terveydenhuollon palveluista henkilön maksukyvyn mukaan määrätty maksu on jätettävä perimättä tai sitä on alennettava siltä osin kuin maksun periminen vaarantaa henkilön tai perheen toimeentulon edellytyksiä tai henkilön lakisääteisen elatusvelvollisuuden toteuttamista.
Koska uudistettu säädös on kuntaa velvoittava, kunnan on poistettava toimeentulon vaarantava asiakasmaksu tai alennettava maksua niin paljon, että asiakkaalle jää riittävästi rahaa elämiseen. Asiakasmaksu ei saa johtaa siihen, että asiakkaan pitää hakea toimeentulotukea, koska rahat eivät riitä elämiseen korkeiden palvelumaksujen vuoksi.
8. Kuka voi saada autoveronpalautusta?
Vammainen henkilö voi saada joko kokonaan tai osittain autoveron takaisin omaan käyttöönsä tulevasta autosta, joka rekisteröidään Suomessa ensimmäistä kertaa. Autoveronpalautus voidaan myöntää joko autoverolain 50 § tai 51 §:n perusteella.
Tullihallitus voi erityisen painavista syistä autoverolain 50 §:n nojalla palauttaa vammaisuuden perusteella autoveron tai kohtuulliseksi katsottavan osan siitä. Hakemuksessa on mainittava, että hakemus perustuu tähän lain kohtaan.
Autoverolain 51 § tulee kyseeseen sellaisissa tapauksissa, jossa henkilön liikunta- tai näkövammasta aiheutuva pysyvä haitta-aste on vähintään 80 prosenttia ja auto tulee hakijan henkilökohtaiseen käyttöön. Liikuntavammalla tarkoitetaan alaraajojen vammoja ja sairauksia. Autoveronpalautusta voi saada myös silloin, jos invaliditeetistä aiheutuva haitta-aste on 60 prosenttia ja ajoneuvon hankinta on henkilölle olennaisen tarpeellinen työn, toimen tai ammattiin valmistumista varten tapahtuvan opiskelun vuoksi.
Mikäli henkilön liikuntakyky on alaraajan tai raajojen puuttumisen tai toiminnan vajavuuden vuoksi alentunut niin, että henkilön pysyvä haitta-aste on 40 prosenttia ja ajoneuvon hankinta on hänelle olennaisen tarpeellinen hänen työnsä, toimensa tai ammattiin valmistumista varten tapahtuvan opiskelunsa vuoksi, voidaan autovero palauttaa kokonaan tai osittain.
Milloin autoveronpalautusta on haettava?
Palautusta on haettava kuuden kuukauden kuluessa auton rekisteröintipäivästä lukien tai, jos auto on ostettu osamaksulla, siitä, kun invalidi on tullut auton yksinomistajaksi. Päätöstä autoveron palauttamisesta voi hakea myös, ennen kuin auto on rekisteröity invalidin nimiin. Sitä voi hakea myös jo ennen auton hankkimista, ja niin useimmat tekevätkin.
Tarkempia tietoja saa 50 §:n tapauksissa Tullihallitukselta (09-6141 ja 51 §:n mukaisissa tapauksissa Hangon tullista (puh. (020) 391 101) ja Tullihallituksen sivuilta.
Tietoa autoasioista löytyy myös Invalidiliiton julkaisemasta pdf-muotoisesta oppaasta Vammainen ja auto.
9. Alle kouluikäisten lasten kuntoutuksellinen päivähoito
Kehitysvammaisten lasten päivähoidon tulee olla maksutonta, mikäli päivähoito järjestetään kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain mukaisesti erityishuoltona. Erityishuoltoon kuuluvia palveluja ovat muun muassa tarpeellinen ohjaus ja kuntoutus (2 § 3 momentti). Mikäli lapsen päivähoito järjestetään kuntoutuksellisista syistä päiväkodissa, niin hoidon tulee olla maksutonta sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain perusteella (4 § 2 -kohta). Lain mukaan kehitysvammaisten erityishuolto on maksutonta alle 16 -vuotiaalle lapselle.
Mikäli lapsi tarvitsee päivähoitoa ainoastaan kuntoutuksellisista syistä, tarvetta tulee perustella lääkärinlausunnolla, josta ilmenee nimenomaisesti päivähoidon kuntoutuksellinen merkitys.
Kehitysvammaisen lapsen iltapäivähoidosta ja kuntoutuksellisesta päivähoidosta perittäviä maksuja voidaan verrata asumisen järjestämisestä perittäviin palvelumaksuihin. Päivähoitolaki on yleislaki ja kehitysvammalaki on erityislaki, joka tulee normiristiriitatilanteessa on ensisijaisesti sovellettavaksi. Yleislain mukaiset palvelut ovat lähtökohtaisesti ensisijaisia suhteessa erityislain nojalla myönnettäviin palveluihin. Oikeus erityislain mukaisiin palveluihin syntyy vasta, mikäli henkilö ei saa tarvitsemiaan palveluita yleislain perusteella. Kunta ei kuitenkaan voi tehdä erityishuollon toteuttamisen kannalta tarpeellisesta palvelusta maksullista kehitysvammaiselle hankkimalla tai järjestämällä vastaavaa palvelua päivähoitolain taikka muun yleislain mukaisena ja näin lähtökohtaisesti maksullisena. Palvelu on katsottavissa luonteeltaan erityishuolloksi, vaikka sitä ei ole nimenomaisesti erikseen mainittu erityishuolto-ohjelmassa.
Mikäli kehitysvammalain katsottaisiin syrjäytyvän muiden säännösten tieltä silloinkin kun kysymys on nimenomaan kehitysvammaisuuden vuoksi tarpeellisista palveluista, olisi erityishuollon rajat määritelty kohtuuttoman ahtaiksi.
Kehitysvammaisten hoidon luonnetta on käsitelty useissa hallintolainkäytössä annetuissa ratkaisuissa. Valtaosassa näitä ratkaisuja tällainen hoito on katsottu kehitysvammalain nojalla järjestettäväksi erityishuolloksi. Hallintotuomioistuinten ratkaisukäytäntö painottuu ratkaisevasti siihen suuntaan, että kehitysvammaiselle annettava tämän vammaisuuden aiheuttamasta erityisestä avuntarpeesta johtuva huolto tulee katsoa kehitysvammalaissa tarkoitetuksi erityishuolloksi ja sisällyttää yksilölliseen erityishuolto-ohjelmaan.
Kunnan velvollisuutena on kehitysvammalaissa säädetyn erityishuollon järjestäminen. Kunta ei voi kiertää laissa sille määrättyjä velvollisuuksia myöntämällä kehitysvammaisten tarvitsemat erityishuollon palvelukset jonkin muun lain perusteella siten, että voisi täten periä palvelun käyttäjiltä asiakasmaksuja sellaisista palveluista, jotka erityishuoltoon lukeutuvina olisivat asiakkaille maksuttomia.
Hämeenlinnan hallinto-oikeuden 4.11.2005 antaman päätöksen perusteluiden mukaan alle 6-vuotiaat lapset ovat pääsääntöisesti päivähoidossa vanhempien työssäkäynnin johdosta. Kun päivähoitoa järjestetään tästä syystä, on myös kehitysvammaisen lapsen päivähoito maksullista samalla tavoin kuin samanikäisen terveenkin lapsen. Päivähoitopäivän aikana voidaan antaa esimerkiksi puheterapiaa, mutta tämä ei yksin voi olla perusteena sille, että päivähoito katsottaisiin vammaisenkaan lapsen osalta pääasiassa muusta kuin vanhempien työssäkäynnistä johtuvasta syystä järjestetyksi.
Päivähoitoa voidaan kuitenkin järjestää kehitysvammaiselle lapselle vanhempien työssäkäynnistä riippumatta lapsen kuntoutuksellisten tarpeiden johdosta. Mikäli päivähoitoa järjestetään ensisijaisesti kehitysvammaisen lapsen erityisen yksilöllisen hoidon ja huolenpidon turvaamiseksi tavoitteena on edistää hänen suoriutumistaan päivittäisistä toiminnoistaan, on kyse kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain mukainen erityishuolto, joka asiakasmaksulain 4 §:n 2 -kohdan perusteella on annettava maksuttomana.
Asiakasmaksulain 4 §:n 2 –kohdan mukaan alle 16-vuotiaalle annettava osittainen ylläpito on maksutonta. Tällä säännöksellä on pyritty siihen, ettei kehitysvammaisten lasten vanhemmille aiheutuisi sellaisia maksuja, joita vammattomien lasten vanhemmat eivät joudu normaalisti maksamaan.
Ensisijaisesti kehitysvammaisuuden perusteella annettu päivä- ja iltapäivähoito on katsottava kehitysvammalain tarkoittamaksi hoidoksi ja muuksi huolenpidoksi, ja on toteutettava kehitysvammalain mukaisena erityishuoltona. Hoidon tarpeen on tapauksissa ikä huomioon ottaen katsottava aiheutuneen ensisijassa lapsen kehitysvammasta.
10. Mikä on omaishoidontuki?
Omaishoidon tuesta säädetään laissa omaishoidon tuesta.
Omaishoidon tuella tarkoitetaan vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön kotona tapahtuvan hoidon turvaamiseksi annettavaa hoitopalkkiota ja palveluja, jotka määritellään hoidettavan hoito- ja palvelusuunnitelmassa.
Lain tarkoituksena on ottaa huomioon asiakkaan toivomukset, mielipide, etu sekä asiakkaan yksilölliset tarpeet sosiaalihuoltoa toteutettaessa (asiakaslaki 4 §).
Laissa määritellään tarkemmin omaishoitoon liittyvät käsitteet: omaishoito, omaishoitosopimus, omaishoitaja, omaishoidon tuki ja oma työ.
Omaishoidolla tarkoitetaan vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön hoidon ja huolenpidon järjestämistä kotioloissa omaisen tai muun hoidettavalle läheisen henkilön avulla.
Omaishoidon tuki on kokonaisuus, joka sisältää hoitajan antaman hoidon sekä sitä täydentävät tarvittavat palvelut, jotka tulee määritellä hoito- ja palvelusuunnitelmassa. Sen mukaan hoito- ja palvelusuunnitelmassa määriteltäisiin myös omaishoitajan tehtävää tukevat palvelut. Hoitajalle voidaan järjestää lakisääteisten vapaapäivien lisäksi tarvittaessa lyhytkestoisia alle vuorokauden mittaisia virkistysvapaita, ilman että ne vähentäisivät hoitajalle kuuluvaa oikeutta kokonaisen vuorokauden mittaisiin vapaapäiviin. Alle vuorokauden mittaisten virkistysvapaiden pitäminen ei vähentäisi hoitopalkkion määrää.
Tuen myöntämisedellytyksiin ehdotetaan lisättäväksi kohta, jonka mukaan tukea ei voida myöntää, jos hoitajan terveys ja toimintakyky ei vastaa omaishoidon asettamia vaatimuksia.
11. Saako omaishoitaja pitää vapaata?
Omaishoitajalla on oikeus pitää vapaata vähintään kolme vuorokautta kalenterikuukautta kohti, jonka aikana hän on yhtäjaksoisesti tai vähäisin keskeytyksin sidottu hoitoon ympärivuorokautisesti tai jatkuvasti päivittäin.
Kunnan on järjestettävä hoidettavan hoito vapaapäivien ajaksi. Sidonnaisuus katsotaan ympärivuorokautiseksi siitä huolimatta, että hoidettava viettää vähäisen osan vuorokaudesta kotinsa ulkopuolella. Poissaolo voi kestää keskimäärin enintään 5-7 tuntia.Omaishoitajan lakisääteisen vapaan aikana hoidettavalle annettavista palveluista peritään hoidettavalta tuloista riippumaton, vuorokausikohtainen tasamaksu. Maksu on enintään 9,90 euroa vuorokaudelta (asiakasmaksulaki 6b §).
12. Onko kehitysvammaisen edunvalvoja pakollinen?
Kehitysvammadiagnoosi tai kehitysvammaisuus ei tarkoita sitä, että henkilö tarvitsee virallista edunvalvojaa. Edunvalvoja voi olla tarpeen, kun esimerkiksi vaikea sairaus tai korkea ikä ovat heikentäneet asianomaisen henkisiä kykyjä niin, että hän ei itse kykene valvomaan etujaan tai hoitamaan asioitaan. Näissä tilanteissa asioiden hoitaminen ei useinkaan onnistu pankkipalveluiden tai valtakirjojen avulla. Pelkkä kehitysvammaisuus ei kuitenkaan ole peruste edunvalvojan määräämiselle.
13. Voiko kehitysvammainen lapseni saada kuljetuspalveluja vapaa-ajan harrastuksiin?
Kyllä voi, jos kyseessä on vaikeavammainen henkilö. Kuljetuspalvelujen myöntäminen edellyttää vaikeavammaisuutta liikkumisessa. Vammaispalvelulain mukainen kuljetuspalvelu on vaikeavammaisen subjektiivinen oikeus. Tämä tarkoittaa sitä, että kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen.
Vaikeavammaisena pidetään henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia voi käyttää joukkoliikennevälineitä. Vaikeavammaisuus voi olla fyysistä tai psyykkistä. Myös erilaiset pelkotilat tai ympäristön hahmotushäiriöt voivat tehdä henkilöstä vaikeavammaisen kuljetuspalvelujen suhteen.
Välttämättömien työhön ja opiskeluun liittyvien matkojen lisäksi vaikeavammaiselle henkilölle on järjestettävä vähintään 18 yhdensuuntaista jokapäiväiseen elämään kuuluvaa asiointi- ja virkistysmatkaa kuukaudessa.
Asiointiin liittyvien ja vapaa-ajan matkojen tarkoitus ja kohde on vaikeavammaisen itsensä harkittavissa. Kunta ei voi yleisohjeillaan rajata tätä oikeutta. Kunta ei myöskään voi määrätä harrastusten tai virkistyksen kohdetta ja paikkaa. Kuljetuspalvelujen tarpeen määrää harkitessa on lisäksi otettava huomioon vammaisen henkilön ihmissuhteet ja sosiaalinen kanssakäyminen.