Eettinen neuvosto
Kehitysvammaisten Tukiliiton eettinen neuvostoDosentti Pekka Louhiala, pj
Europarlamentaarikko Sari Essayah
Toimitusjohtaja Helena Hiila
Toiminnanjohtaja (eläkkeellä) Mikael Lindholm
Arkkipiispa Jukka Paarma
Arkkiatri Risto Pelkonen
Opetusneuvos Jussi Pihkala
Professori Timo Saloviita
Toimittaja Heini Saraste
Toiminnanjohtaja Veli-Pekka Sinervuo
Vammaisaktiivi Teuvo Taipale
Professori Tuula Tamminen
Toiminnanjohtaja Susanna Lohiniemi, siht.
Kannanotto
Kehitysvammaisten Tukiliitto ry:n Eettisen neuvoston kannanotto koskien perusoikeuksien rajoituksia ja ihmisoikeuksien vastaisia toimia kehitysvammapalveluissa Suomessa (Toukokuu 2007)
Kehitysvammaisten elämässä on useita päivittäin toistuvia rutiineja, jotka todellisuudessa rajoittavat henkilöiden itsensä perusoikeuksia. Perusoikeuksia rajoittavat mm. pakolliset ja samanaikaiset ylösnousut, nukkumaanmenot, valojen sammuttaminen, ruokailut, pesut, vaatimus hiljaisuudesta sekä wc-käyntien korvaaminen vaipoilla.
Yleislainsäädäntöä kehitettäessä on otettava huomioon perusoikeuksien turvaamisvelvoite, joka ei mahdollista minkään ryhmän jättämistä palveluiden ulkopuolelle. Huomiota on kiinnitettävä erityisesti perustuslaissa olevaan syrjinnänkieltoon sekä julkisen vallan velvollisuuteen turvata perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen.
Jukka Kumpuvuoren selvityksessä ’Perusoikeuksien rajoittamisesta kehitysvammapalvelujen toteuttamisessa’ ehdotetaan, että sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annettuun lakiin otettaisiin erillinen luku, joka koskee pakkokeinojen käyttöä kehitysvammaisten henkilöiden palvelujen ja tukitoimien tarjonnassa. Kumpuvuori viittaa selvityksessään siihen, että mallia tulisi ottaa Norjan sosiaalipalvelulaista, joka sääntelee selkeästi ne tilanteet milloin pakkoa voidaan käyttää ja millä edellytyksillä.
Nykyisten käytäntöjen muuttaminen ei kuitenkaan poistu pelkästään uuden lain säätämisellä vaan nykykäytäntöjen muuttaminen vaatii laajaa ja ammattitaitoista kouluttamista. Esimerkiksi sosiaalialan peruskoulutusta tulisi kehittää siten, että nimenomaan lähihoitajakoulutuksessa syvennetään vammaisalan opetusta. Työntekijöiden uralla etenemistä ja ammatillista kehitystä tulisi tukea järjestämällä heille mahdollisuuksia esim. alansa ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin. Perus- ja ihmisoikeudet tulee olla vahvasti osana koulutusta.
Ihmisoikeuksien vastaisia toimia tulee voida poistaa myös siten, että rohkaistaan ihmisiä puuttumaan perusoikeuksien rajoituksiin ja ihmisoikeuden vastaisiin toimiin. Ihmisiä tulee rohkaista viemään asioita eteenpäin, ilman että heidän tarvitsee pelätä leimautumista. Tarvittaessa on myös pyrittävä tehostamaan oikeudellisen avun saatavuutta ja yleistä oikeusapujärjestelmää.
Jotta ihmisoikeuksien vastaista vapauden riistoa ei tapahtuisi, on pakon ja vallan käytön edellytykset lueteltava lakiin ja näin ollen tämän hetkisestä kehitysvammalaista tulee kumota 32 §, jossa säädetään vastoin tahtoa annettavasta erityishuollosta. Tämä pykälä johtaa henkilökohtaiseen vapauden riistoon.
Myöskin kotikuntalain muuttamista on kiirehdittävä, jotta myös kehitysvammaisilla ihmisillä olisi tosiasiallinen mahdollisuus valita kotikuntansa.
Palvelukotien ja muiden asuntoloiden henkilökuntamäärä tulee selkeästi määritellä tulevissa laeissa, jotta puutteelliset henkilökuntaresurssit eivät johtaisi esim. asumisyksikön vaihtoon vastoin asukkaan omaa tahtoa tai pakkolääkitysten käyttöön ehkäisykeinona häiriökäyttäytymiseen.
Kehitysvammaisilla henkilöillä on oikeus elämään, vapauteen, onnen tavoitteluun ja yhdenvertaiseen kohteluun muiden ihmisten joukossa, ilman että heidän perusoikeuksiaan rajoitetaan ja ihmisoikeuksien vastaisia toimia sallitaan.