Kuljetuspalvelut

Kuljetuspalveluilla turvataan vaikeimmin vammaisille kohtuulliset liikkumismahdollisuudet samoin kustannuksin kuin muille kansalaisille.

Kunnan on järjestettävä vammaispalvelulain mukaan vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen. Palvelu on subjektiivinen oikeus. Sosiaalilautakunta ei voi vedota määrärahoihin, vaan kunnan tulee myöntää palvelu riippumatta siitä, onko asiaan varattu riittävästi määrärahoja.

Kuljetuspalveluja tulee myöntää vähintään 18 yhdensuuntaista asiointi- ja vapaa-ajan matkaa sen lisäksi, että työ- ja opiskelumatkat korvataan vaikeavammaiselle kokonaisuudessaan. Kuljetuspalveluilla tarkoitetaan henkilön asuinkunnan alueella tapahtuvia kuljetuksia tai lähikuntiin ulottuvia kuljetuksia. Lähikunta voidaan määritellä ns. toiminnallisena lähikuntana, jolloin on otettava huomioon vammasta tai sairaudesta aiheutunut tarve sellaisiin palveluihin, joita ei ole saatavissa asuinkunnan alueella.

Vaikeavammaisena henkilönä kuljetuspalveluja järjestettäessä pidetään henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei vammansa tai sairautensa vuoksi voi käyttää julkisia joukkoliikennevälineitä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia.

Pelkkä lääkärinlausunto vaikeavammaisuudesta ei ole riittävä peruste vaan kuljetuspalveluja myönnettäessä on kiinnitettävä huomiota vammaisen henkilön omaan sosiaaliseen ja fyysiseen ympäristöön (esim. missä ovat harrastukset, palvelut yms.). Arvioitavaksi tulee myös se, voiko henkilö ilman kohtuuttomia vaikeuksia käyttää joukkoliikennevälineitä (esim. etäisyys joukkoliikennepysäkille).

Vaikeavammaisuus voi olla psyykkisistä tai fyysisistä syistä johtuvaa. Vaikeavammaisuuden kriteeri täyttyy myös silloin, kun henkilö ei pysty psyykkisen sairautensa vuoksi käyttämään joukkoliikennevälineitä.

Pohjois-Karjalan LO 26.8.1993 T 521. LO katsoi, että kehitysvammainen henkilö, jolla oli kehitysvammaisuudestaan johtuen erilaisia käytöshäiriöitä ja pelkotiloja, oli kuljetuspalvelua järjestettäessä pidettävä vaikeavammaisena.

Vammaispalveluja koskevat hakemukset on tutkittava hakemuskohtaisesti. Asiaa ei voida ratkaista sen perusteella onko hakija sosiaalilautakunnan yleisesti määrittelemien perusteiden mukaan vaikeavammainen.

Myös hyvin pienellä lapsella voi olla oikeus kuljetuspalveluihin. Merkitystä ei siis ole sillä, pystyykö lapsi itse määrittelemään palvelujensa tarpeen. Mikäli vaikeavammainen vaikeavammainen lapsi tarvitsee joukkoliikennevälineissä liikkuessaan esimerkiksi apuvälineitä vammastaan tai sairaudestaan johtuen, voi hänen kuljettamisensa joukkoliikennevälineissä olla säännöksen tarkoittamassa mielessä kohtuutonta.

KHO 3.9.1999 T 2305. Kunta ei voinut hylätä syvästi kehitysvammaisen ja vaikeasti liikuntavammaisen 5-vuotiaan lapsen kuljetuspalveluhakemusta viittaamalla lapsen ikään, hänen kehitysvammansa asteeseen sekä siihen seikkaan, että lapsi ei itse kykene määrittelemään palvelujen tarvetta.

Vammaispalvelulaki 8 §, vammaispalveluasetus 4-6 §:t