Myöhässä tulleena: Sdp:n vastaukset
Sdp vastasi Tukiliiton kysymyksiin 21.3.2011
1. Sitoutuuko puolueenne kiirehtimään YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa yleissopimuksen ratifiointia Suomessa?
Vastaus: Kyllä. Sopimuksen toimeenpanon valvonnasta on huolehdittava.
2. Miten puolueenne varmistaa, että kehitysvammaiset ihmiset voivat YK-sopimuksen mukaisesti itse valita asuinpaikkansa ja -kumppaninsa?
Vastaus: Kenenkään ei pitäisi enää joutua laitokseen asunnon puutteesta johtuen. Riittävä tuki- ja palveluasuntojen määrä ja laatu tulee varmistaa. Laadukkaisiin asumispalveluihin tulee taata riittävä julkinen tuki.
Valtioneuvoston 21.1.2010 kehitysvammaisten asumisen ja siihen liittyvien palveluiden järjestämisestä antaman periaatepäätöksen toteutuminen tulee varmistaa.
Kehitysvammaisella ihmisellä pitää olla oikeus valita asuinpaikkansa ja -kumppaninsa. Vuoden alusta voimaan tullutta kotikuntalakia tulee noudattaa. Tarvittaessa pitää myös ryhtyä toimenpiteisiin muutto-oikeuden vahvistamiseksi.
3. Miten puolueenne varmistaa, että kehitysvammaisten ihmisten itsemääräämisoikeus ja hyvä kohtelu toteutuvat?
Vastaus: Pakon käyttöä kehitysvammaisten erityishuollossa koskevat säännökset tulee tarkistaa vastaamaan YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimusta.
Tuettua päätöksentekoa eli päämiesajattelua pitää kehittää ja toteuttaa edelleen. Henkilökohtaisen avun saamista tulee laajentaa (ks. kohta 5).
Kehitysvammaisten asumispalveluiden laatu on varmistettava siten, että jokaisella on mahdollisuus saada sopiva koti valitsemastaan paikasta ilman aiheeton viivytystä. Palveluiden ja hankintojen kilpailutusta koskevaa sääntelyä tulee uudistaa. Jatkossa siinä on huomioitava paremmin sosiaali- ja terveyspoliittinen näkökulma.
Kunnissa on oltava riittävät resurssit vammaisten henkilöiden palvelujen tuottamiseen. Myös palvelujen valvontaa ja palveluohjausta on vahvistettava. Itsemääräämisoikeus tulee huomioida kaikessa – esim. varmistaa, että jokaisen vammaisen henkilön palvelutarpeet huomioidaan yksilöllisesti ja että jokainen pääsee vaikuttamaan palveluidensa sisältöön.
Kunnallisilla vammaisneuvostoilla ja vammaisjärjestöillä on tärkeä rooli vammaisten henkilöiden etujen turvaajina. Niiden toiminta- ja vaikutusmahdollisuudet on turvattava.
4. Miten puolueenne vaikuttaa siihen, että kehitysvammaiset henkilöt pääsevät mukaan työelämään ja palkkatöihin ja että heille jää enemmän elämiseen kuin alle 200 euroa/kuukausi?
Nykyisestä lainsäädännöstä ei löydy normitettuja perusteita työosuusrahan maksamiselle. Siksi kuntien käytännöt ovat erittäin kirjavia. Kehitysvammaiset joutuvat joskus jopa maksamaan siitä, että tekevät työtä. Työosuusrahan tasoon tulee saada korotus.
Vammaisten/kehitysvammaisten tuetun työllistymisen palveluja ja lainsäädäntöä pitää edelleen kehittää. Vammaisten työllistymistä estäviä asenteita tulee pyrkiä muuttamaan. Esim. työolosuhteiden järjestelytuesta tulee jakaa tietoa aiempaa tehokkaammin. Myös järjestelytuen tasoon tulisi tehdä korjaus.
Osatyökykyisten tulee halutessaan saada tehdä työtä voimavarojensa/kykyjensä/taitojensa mukaan, työelämään pitää saada lisää joustoa ja yksilöllistä räätälöintiä. Avotyötoimintaa tulee kehittää niin, että useampi pääsee tätä kautta avoimille työmarkkinoille. Myös palkkatuen ehtoja tulisi tarkistaa tukemaan paremmin vammaisten työllistymistä.
Sosiaaliturvan ja ansiotulojen yhteensovittamista tulee edelleen kehittää. On mm. korotettava enimmäissummaa, jonka saa ansaita työkyvyttömyyseläkettä menettämättä.
Vammaisia nuoria tulee myös aktiivisemmin tukea ja ohjata peruskoulun jälkeisiin jatko-opintoihin.
5. Onko puolueenne valmis toimimaan niin, että henkilökohtainen apu laajennetaan koskemaan myös vaikeimmin kehitysvammaisia henkilöitä?
Vastaus: Kyllä. Nyt laissa on säännös, jonka mukaan henkilökohtaista apua saa vain sellainen henkilö, jolla on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa. Säännös on ristiriidassa lain hengen kanssa. Siten jo v. 2008 lain eduskuntakäsittelyn yhteydessä sosialidemokraatit vaativat sen kumoamista.
Vaikeavammaisen ihmisen toiveet ja tarpeet voidaan saada selville, jos halutaan. Vaihtoehtoisin kommunikaatiokeinoin tai omaisten/läheisten/tulkkien/heidät tuntevien ohjaajien avulla on turvattava sellaisten vaikeavammaisten ihmisten mielipiteen selvittäminen, jotka eivät pysty sanallisesti ilmaisemaan itseään.
Myös laitoksissa ja tehostetun palveluasumisen asunnoissa asuvien oikeutta saada henkilökohtaisen avun kaltaista tukea tulee vahvistaa, jotta jokainen pääsisi esim. ulkoilemaan sekä osallistumaan vahvemmin yhteiskunnan toimintoihin.
