Vuorovaikutus

Kontakti, läsnäolo ja vuorottelu ovat vuorovaikutuksen perusta. Niitä tarvitaan kaikessa vuorovaikutuksessa läpi elämän. Jokaisella meistä on tarve olla toisten ihmisten kanssa, tarve vuorovaikutukseen ja kommunikaatioon.

Varhainen vuorovaikutus
Pienen vauvan ensihetkistä lähtien lapselle alkaa rakentua käsitys siitä mitä on vuorovaikutus; kehitys ja oppiminen rakentuvat vuorovaikutustilanteissa. Näitä tilanteita alkaa pienelle lapselle karttua heti syntymän jälkeen. Pieni vauva viestittää ensi hetkistä lähtien vanhemmilleen perustarpeistaan: nälästä, unen tarpeestaan. Koska varhaisessa vaiheessa opetellaan niitä valmiuksia, joita tarvitaan myöhemmässä vuorovaikutuksessa, on tärkeää, että näihin ensimmäisiin viesteihin vastataan.  Vauva tarvitsee useita säännöllisiä kokemuksia siitä, että hänen lähettämällään viestillä, ääntelyllä ja toiminnallaan, on merkitystä.

Puhe kehittyy yksilöllisesti
Vauvaiän jälkeen lapsi ja ympäristö jakavat viestejä monimuotoisemmin; ilmeillä, eleillä, toiminnalla ja äänenpainoilla. Yleensä lapsi ymmärtää enemmän puhetta kuin osaa sitä tuottaa. Lapsen puheen kehitys voi toisinaan olla hitaampaa. Puheen, niin kuin kaiken muunkin oppimisen tahti on yksilöllistä. Viivästyminen voi tahdin yksilöllisyyden lisäksi johtua esimerkiksi puheen kehityksen viivästymästä tai laajemmasta kehityksellisestä pulmasta, kuten kehitysvammaisuudesta. On kuitenkin tärkeää, että lapsella on lupa ilmaista itseään perheessä omilla jo olemassa olevilla ja toimivilla keinoillaan. Motivaatio kommunikointiin ja vuorovaikutukseen kasvaa kun lapsen viestit menevät perille ja niihin vastataan, oli keino viestin lähettämiseen sitten mikä tahansa. Aikuiset puhuvat tavalliseen tapaan lapselle, vaikka lapsi ei tuottaisikaan puhetta.

Puhetta tukevia ja korvaavia menetelmiä
Ilmeitä, eleitä ja toimintaa voidaan kommunikoinnissa käyttää tehostamaan sanottua, tukemaan tai korvaamaan puhetta. Lapsella tulee olla keinoja kertoa omista asioistaan vaikka puheen kehitys olisikin viivästynyttä. Näitä keinoja ovat esimerkiksi tukiviittomat sekä kuvakommunikaatio. Papunetin sivuilta löydät tukiviittomia sekä työkalun kuvien tekemiseen. Tukiviittomat, ja muut puhetta tukevat ja korvaavat kommunikointimenetelmät, eli AAC-menetelmät, eivät hidasta lapsen puheen ja muun kommunikoinnin kehitystä; päinvastoin, ne tukevat ja antavat toisenlaisen tavan kertoa asioistaan ja tulla ymmärretyksi. Ne myös vauhdittavat ymmärtämis- ja ilmaisutaitojen kehittymistä.

Lapsi oppii uusia asioita vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Onkin tärkeää, että vanhemmat ja lähi-ihmiset näyttävät lapselle mallia miten itseään ilmaistaan AAC-menetelmillä. Menetelmien ja materiaalien mukana liikkuminen on myös tärkeää. Lapsesta voi tulla taitava kommunikoija vaikka puhuminen ei sujuisikaan, kehitysvammaisten lasten vuorovaikutuksen ja kommunikoinnin harjoittelu tarvitsee lähi-ihmisiltä erityistä huomiota. Tukea kommunikointiin ja vuorovaikutukseen voi kysyä neuvolasta, neuvola voi tehdä lähetteen puheterapeutille.

(lähde: Martikainen, Kaisa. 2008. Vuorotellen: opas vuorovaikutukseen ja kielen kehityksen alkuvaiheisiin. Tikoteekki. Helsinki)

Lisätietoa puhevammaisuudesta ja menetelmistä.