Suomalainen mies ei halua istua ringissä

Hausjärvellä asuva Toni Gullblom on vaikeasti vammaisen Ann-Sofien isä. Hänellä olisi halu vaihtaa ajatuksia muiden kehitysvammaisten lasten isien kanssa. Vertaistuki tuntuu kuitenkin jo sananakin naisille suunnatulta jutulta.

Tonin mielestä suomalainen mies ei välttämättä halua istua ringissä puhumassa. Isät pitäisi saada kokoon puuhaamaan jotakin mielekästä. Vertaistukea ilmaantuisi toiminnan seassa ja porukan kesken voitaisiin rauhassa kypsytellä luottamusta sekä asioiden jakamista omaan tahtiin.

Tonilla itsellään on uponnut paljon energiaa tyttären asioiden hoitamiseen. Ihan tavallisten perusasioidenkin järjestyminen on ollut pitkälti oman aktiivisuuden varassa. Toni Gullblomin mielestä isien rooli perheessä on usein olla se vahva ihminen. Lapsen edunvalvontaa on hoidettava säilyttääkseen itsekunnioituksensa. Siksi on myös välillä toimittava tiukan kyynisesti. Toni tunnustaa luottamuksensa kotikuntaa kohtaan olleen koetuksella matkan varrella.

Hän arvelee monen erityislapsen isän painivan vanhemmuutensa kanssa aika tavalla yksin. Perheen arki saattaa olla hyvin hektistä ja vanhemmat aika tavalla väsyneitä. Siksi miesten yhteistyöverkkoa perustettaessa pitäisi tarjolla olla jotakin todella miehiä kiinnostavaa. Kovin helposti ei väsynyttä isää innosteta liikkeelle.

Toni Gullblom on käynyt vertaistukiohjaajan koulutuksen ja ollut perustamassa vanhempien ryhmää asuinpaikkakunnalleen. Paikalle ilmaantui äitejä, mutta ei yhtään isää. Tonin toive olisikin saattaa äitien vertaistukiryhmä toimimaan sellaisenaan, mikäli äideillä vain innostus riittää. Näin hän voisi antaa entistä enemmän tilaa naisten omille keskinäisille jutuille ja jäädä itse miettimään, miten saada isiä kokoon.

Isänä Toni Gullblomia kiinnostaisi ryhmä, jossa isät ja lapset tai vaikka koko perheet voisivat toimia yhdessä. Ryhmänä suunnistettaisiin katsomaan jotakin kiinnostavaa kohdetta tai vaikka grillattaisiin makkaraa perheiden kesken.

Toni on törmännyt myös siihen, että erityislapsen vanhemmuus tuo parisuhteeseen omanlaisiaan haasteita. Kärjistyneet tilanteet saattavat johtaa jopa eroon. Miehet jäävät yksin, mutta jatkavat elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut. Isä saattaa jättää mainitsematta lapsensa kehitysvammasta tai avioerostaan esimerkiksi työkavereilleen tai muille ihmisille, joiden kanssa hän on päivittäin tekemisissä. Suomalaiselle miehelle ei ole tyypillistä esitellä omia ongelmiaan muille.

” Isät ovat olleet aika pimennossa aiemmin. Isien vertaistuen tarpeesta ja sen sopivista muodoista olisi hyvä herätellä keskustelua. En tosin tiedä, miten miehet saisi kokoon. Olisiko vaikka kuuma sauna ja muutama saunakalja hyvä tapa saada isät tutustumaan toisiinsa?” Toni Gullblom kyselee.

Teksti: Pia Kirkkomäki, 2007