Kuntoutuksellinen päivähoito

_{Teksti ja kuva: Sanna Välkkilä}

Lapsen kuntoutuksesta vastaava taho, esimerkiksi kehitysvammapoliklinikan tai sairaalan kuntoutustyöryhmä voi suositella lapselle päivähoitoa kuntoutuksellisista syistä. 

Hyvä tietää kuntoutuksellisesta päivähoidosta

Jos lapsi tarvitsee päivähoitoa siksi, että se on hänelle kuntoutusta, voidaan päivähoito joissakin tapauksissa järjestää maksuttomana kehitysvammalain mukaisena erityishuoltona. Näin tulisi tapahtua aina silloin, jos päivähoitolain mukaiset palvelut eivät riitä kattamaan lapsen hoidon tarvetta tai hoidon tarve johtuu ensisijaisesti lapsen kehitysvammasta. Tarvetta tulee perustella lääkärinlausunnolla, josta ilmenee nimenomaisesti päivähoidon kuntoutuksellinen merkitys. Lisätietoa laista ja ennakkotapauksia on kerätty lakineuvonta-sivullemme.

Lapsen päivähoitoon, ja myöhemmin kouluun, liittyvissä asioissa kannattaa olla aktiivisesti yhteydessä oman kunnan päivähoidosta ja koulusta vastaavaan yksikköön. Jos asiat eivät suju, ota yhteyttä oman alueesi tukiyhdistykseen.

Lisätietoa kehitysvammaisen lapsen päivähoidosta, päivähoidon aloitusta koskevia vinkkejä ja erilaisia vaihtoehtoja hoidon järjestämiselle löydät esim. osoitteesta:
http://verneri.net/yleis/sosiaaliturva/lapset/hoito

Kuntouttavaa päivähoitoa - meidän tarinamme

Olin ajatellut, että olen lasten kanssa kotona vielä ainakin vuoden. Esikoinen oli vasta täyttämässä kolme, eikä kuopus ollut vielä vuottakaan. Halusin olla kotona lasten kanssa ja pitää kiinni jokaisesta minuutista pikkulapsiaikaa. Halusin, vaikka välillä seinät kaatuivat niskaan ja esikon erityistarpeet alkoivat maustaa elämää turhankin pippuriseksi.

Kun sairaalasta suositeltiin kuntoutuksellisen päivähoidon aloittamista, olivat ensimmäiset ajatukseni lähinnä painokelvottomia. Paras paikka olisi kuulema kotimme lähellä oleva erityispäiväkoti. Minäkö laittaisin esikoisen päiväkotiin ja jäisin vauvan kanssa kotiin? Lupasin kuitenkin ajatella asiaa.

Kannatti käydä kurkistamassa
Tutustumiskäynnillä kävimme kohta kolmivuotiaan kanssa kahden. Ryhmä, jossa hän aloittaisi oli pieni: erityistä tukea tarvitsevia lapsia oli viisi ja niin sanottuja "tukilapsia" seitsemän. Aikuisia oli myös viisi: erityislastentarhanopettaja, lastentarhanopettaja ja kolme avustajaa.

Päiväkodin tilat riittivät siihen, että terapeutit saattoivat tulla paikan päälle, eikä lapsen tarvitsisi kulkea päivän aikana terapioihin. Päiväohjelmalla oli selkeä runko ja sen etenemistä hahmotettiin kalenterin ja kuvien avulla. Ryhmä käytti myös tukiviittomia.

Tutustumiskäynnin jälkeen aloin lämmetä ajatukselle. Energiani ei ikinä riittäisi päiväkotiryhmässä mahdollistuvan kuvien- ja viittomienkäytön intensitettiin. Lisäksi pojan ei tarvitsisi enää kärsiä terapiareissujen aiheuttamista ja jo valmiiksi vaikeista automatkoista.

Tukea myös kotiin
Lopulta olin koko kolmen vuoden ajan tyytyväinen tekemäämme ratkaisuun. Päiväkodista tuli nopeasti luonteva osa perheemme arkea. Saimme sitä kautta paljon asiantuntevaa tukea ja neuvoja erilaisiin tilanteisiin. Kuntoutuspalaverit hoituivat päiväkodin henkilökunnan koolle kutsumina ja yhteistyö sujui vaikeissakin asioissa hyvin. Päiväkotielämää helpotti sekin, ettei lapsemme ollut erityisen infektioherkkä.

Parasta oli, että sosiaalisiin tilanteisiin liittyvistä haasteistaan huolimatta lapsi viihtyi ja lähti aamuisin päiväkotiin mielellään. Bonuksena huomasimme jo vuoden kuluttua selvää kehitystä esimerkiksi ruokailutilanteiden sujumisessa. Muiden lasten malli oli poikamme kohdalla juuri se asia, joka avasi oppimisen polkuja ja kiinnostuksen muiden kanssa jaettuun maailmaan.