Söpö Leena osaa uhmatakin

^{Teksti ja kuvat: Pia Kirkkomäki, Syksy 2010}

Kohta seitsemänvuotias Leena Ehrola hymyilee tulijalle koko harventuneen hammasrivistönsä leveydeltä. Hän näyttää tavallisen veikeältä ekaluokkalaiselta. Katja-äiti, Ari-isä ja kohta nelivuotias Markus-veli tuntevat neidin arjesta myös sen känkkäränkkä-puolen.

Leena ei aina ole samaa mieltä muiden perheenjäsenien kanssa ja saattaa silloin käyttäytyä kuin uhmaikäinen. Kun pikkuveljelläkin tuppaa välillä olemaan samanlaisia mielenilmauksia, ovat vanhemmat haasteiden edessä. Joskus äiti on joutunut poistumaan kyläpaikasta molemmat kiukuttelijat kainalossaan.

Hankalaksi tilanteen tekee se, että Leena on paljon isompi kuin pikkuveljensä ja kasvaa koko ajan. Hänen kanssaan eivät kuitenkaan päde normaalit kasvatuksen säännöt. Hyvän käytöksen tarpeellisuutta ei oikein voi neidille perustella, kun hän ei vastaanota äidin tai isän selityksiä.

Taksilla kouluun

Leena käy koulua kotikaupungissaan Oulussa. Hän kulkee kotoaan Metsokankaalta kouluunsa aamuisin taksilla. Tytön opinahjo, Heinätorin koulun Leinonpuiston yksikön Viipaleen toimipiste, sijaitsee kymmenen kilometrin päässä kotoa. Iltapäivällä Leenan noutaa koulusta Katja-äiti, joka tekee lyhennettyä työviikkoa.

Leenan koulupolku on edennyt hyvin, vaikka vanhempia ihmetyttikin oman kaupunginosan tilanne. Lähikoulusta ei keväälläkään osattu kertoa, syntyykö sinne Leenalle sopivaa ryhmää. Vanhemmat halusivat, että keskivaikeasti kehitysvammainen Leena saisi koulussa oppimiseensa riittävästi tukea ja siksi ratkaisivat asian pistämällä tytön sellaiseen kouluun, jonka toiminnasta heillä oli jo etukäteen varmuus.

Viipaleen toimipisteen pienryhmässä on Leenan lisäksi viisi muuta lasta. Vanhemmat kiittelevät erityisopettajien ja luokkakohtaisten avustajien asiantuntemusta. Leena tarvitseekin paljon tukea ja aktivointia sekä kognitiivisella puolella että päivittäisissä toimissaan.

Sisällä kotona hän pärjää itsekseen jonkin aikaa, jos tarjolla on jotakin mielekästä tekemistä, kuten piirtelyä.  Pyöräilyä kodin etupihalla Leena voi harrastaa yksikseen kymmenkunta minuuttia.

Leenan lempipuuhiin kuuluvat pyöräilyn lisäksi tietokoneella pelaaminen. Hän vierailee mielellään Pikku Kakkosen pelisivulla. Myös leikit Markus-veljen kanssa käyvät hyvin yksiin silloin, kun sisaruksilla ei ole keskinäistä kinaa menossa.

Tukiviittomat auttavat kommunikointia

Puheen vastaanottaminen on Leenalle haasteellista ja hänellä onkin tukiviittomat käytössään sekä kotona että koulussa. Leena puhuu itsekin ja seuraa aikuisten keskustelua, mutta ei jäsennä kaikkea, mitä sanotaan.

Vielä kolme vuotta sitten Leenaa pidettiin ihan tavallisena tyttönä. Hänellä oli epilepsia, joka saatiin kuriin leikkauksella. Samassa yhteydessä tyttöä tutkittiin Helsingissä tarkemmin ja todettiin hänen kehityksensä viive suhteessa ikätovereihin.  Leenan päässä näkyy vieläkin arpi operaatiosta, jossa häneltä poistettiin vasemmasta otsalohkosta noin 2X5 sentin kokoinen tuber, joka koostui epämuodostuneesta solukosta. Vanhempien helpotukseksi Leena oli muutaman päivän kuluttua leikkauksesta toipunut niin hyvin, että juoksenteli pitkin sairaalan käytäviä.

Leenalla on epilepsiaan lääkitys. Annoskoot ovat vielä reiluja, mutta lääkitystä vähennetään pikku hiljaa lääkärin suunnitelman mukaan.  Tavoitteena olisi pärjätä yhdellä lääkkeellä, kun nyt käytössä on kaksi eri lääkettä.

Hoitoapua löytyy mukavasti

Leena käy tilapäishoidossa kahtena viikonloppuna kuussa. Lakisääteistä omaishoitajan vapaata on myönnetty äidille yhteensä kolme vuorokautta. Sen lisäksi hän saa yhden harkinnanvaraisen vapaan. Yleensä tilapäishoito järjestetään Oulun Kehitysvammaisten Tuki Ry:n  Koivulassa, joka on Oulun Hietasaaressa. Joskus Leena menee tilapäishoitoon myös Oulun Caritas-Kotiin.

Ari Ehrola tekee vuorotyötä, joten Katja käyttää lastenhoitoapunaan myös isoäitejä ja sisartaan.  Pari vuotta sitten perhe palkkasi yksityisesti lastenhoitajan, joka tekee työtä muutaman tunnin jaksoissa iltaisin.

- Näin saan itselleni omaa aikaa, eli joskus voin esimerkiksi siivotakin rauhassa. Yleensä käytän ajan ulkoiluun tai muuhun omaan tekemiseen , Katja kertoo.

Äiti on laskenut, että kotitalousvähennyksen ja sivukulujen vähennysten jälkeen hoitotunnille jää hinnaksi muutama hassu euro. Hoitaja on löytynyt paikallisesta sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksesta ja tällä erää perheellä on menossa toinen työntekijä. Molempiin äiti ja isä ovat olleet todella tyytyväisiä.