Sallan tauti
Sallan tauti vapaan sialihapon lysosomaalinen kertymäsairaus, joka periytyy autosomaalisesti väistyvästi ja kuuluu suomalaiseen tautiperintöön. Sairaus kuvattiin ensi kerran v. 1979 ja nimettiin ensimmäisten kuvattujen potilaiden synnyinseudun mukaan Sallan taudiksi.
Kliinisiä ja biokemiallisia tutkimuksia jatkettiin 1980-luvulla prof. Aulan ja dos. Renlundin toimesta. 1990-luku oli geenitutkimuksen aikaa.
Esiintyvyys
Suomessa on diagnosoitu runsaat sata, Ruotsissa vajaa 30, mutta muualla vain yksittäisiä tapauksia. Suomessa todetaan uusia Sallan tautia sairastavia lapsia keskimäärin 2 potilasta vuodessa. Kantajafrekvenssin on koko Suomen väestössä arvioitu olevan n. 1:200, mutta Koillismaalla 1:40- 1:50.
Ensioireet
Ensioireet ilmaantuvat normaalien varhaisvaiheiden jälkeen, n. 3-9 kuukauden ikäisenä. Tyypillisiä oireita ovat selvä lihashypotonia, lihasvelttous eli matala lihasjäntevyys sekä vartalo- että raaja-ataksia lapsen alkaessa tavoitella lelua tai pyrkiessä istumaan. Liikunnalliset kehitysetapit vauva saavuttaa tavallista hitaammin. Monella on vauvaiällä ohimenevästi nystagmusta eli silmävärvettä ja osalla myöhemmin silmien ulospäin karsastusta.
Taudinkulku
Taudinkuva on oireiden vaikeusasteen ja taudinkulun perusteella erotettavissa kahteen pääryhmään, vaikka oireet vaihtelevat laajalti. Suurin osa potilaista on oirekuvaltaan ns. tavanomaisia/klassisia. Heistä useimmat oppivat kävelemään tuetta ja puhumaan muutamia sanoja. Pieni osa on selvästi vaikeaoireisempia, varsin spastisia eivätkä kykene kävelemään. He oppivat sanomaan vain pari yksittäistä sanaa. Heille epilepsia puhkeaa nuorena, usein ennen kahden vuoden ikää.
Kehitys: Liikunnan kehitys etenee poikkeavan hitaasti. Myöhemmin lapsen kokonaiskehitys todetaan hitaaksi ja lapsi kehitysvammaiseksi. Uusia taitoja ilmaantuu omaa tahtiaan yleensä vielä toisen vuosikymmenen ajan, joillakin vielä yli 20-vuotiaana. Parhaimmillaan nuoren on todettu psykologisissa testeissä yltävän runsaan 6 vuotiaan kehitystasolle, kielellisen suoriutumisen ollessa vahvempaa kuin ei-kielellisen.
Liikunta ja hahmotustoiminnat: Motorisilla eli liikunnallisilla vaikeuksilla on merkittävä osa Sallan taudin oirekuvassa. Vartalon ja raajojen hallintavaikeudet, ataksia jatkuu ja haittaa myös käsien toimintaa. Myöhemmin voi ilmaantua tahattomia ns. atetoottisia ylimääräisiä liikkeitä yläraajoihin. Toisaalta ääreisosissa, tyypillisesti nilkkojen seudussa on jähmeyttä ja spastisiteetti lisääntyy iän myötä. Noin 20 ikävuoden jälkeen alkavassa melko hitaassa taantumavaiheessa on alkuun havaittavissa jyrkempi liikunnallisten taitojen huononeminen, esim. istumasta ylösnouseminen vaikeutuu. Hahmotusvaikeudet ja ääreishermoston muutokset hankaloittavat ilmeisesti osaltaan liikuntakykyä. Ongelmat ympäristön näönvaraisessa havainnoinnissa kuormittavat myös tarkkaavuuden suuntaamista, ylläpitoa ja jakamista. Toisaalta päinvastoin: tarkkaavuuden puutteellisuus saattaa hankaloittaa ympäristön havainnointia. Nämä yhdessä vaikeuttanevat varsinaisten motoristen ongelmien lisäksi liikkumista eri olosuhteissa.
Kommunikointi: Sallan tauti-potilaat ymmärtävät puhetta selvästi paremmin kuin pystyvät itse sitä tuottamaan. Puheen ohella he käyttävät ilmaisussaan eleitä, ilmeitä, ääntelyä ja alkutavuja. Puheen tuotossa on dysartriaa ja dyspraktista eli motorisen ohjailun vaikeutta, mikä tekee puheesta työlään ja epäselvän. Puheen tuotto oli vaikeinta niillä, joilla oli vaikea-asteinen Sallan tauti, sen sijaan kielellisessä ymmärtämisessä eroa ei ollut yhtä selvästi. Lähes kaikki reagoivat tervehtimiseen. Potilaat ovat yleensä hyväntuulisia ja sosiaalisia, eikä heillä ole autistisia tai aggressiivisia piirteitä. Heillä on myös vahva huumorintaju ja he ymmärtävät erityisesti tilannehuumoria.
Yleinen terveydentila: Noin kolmasosalle puhkeaa jossain elämän vaiheessa epilepsia, joka ei yleensä ole hoidollisesti kovin vaikea ongelma. Infektiotaipumusta esiintyy jonkin verran (hengitystieinfektiot, ihoinfektiot) ja kuumeen yhteydessä potilas menee helposti vetämättömäksi. Alkuvuosien normaalikasvun jälkeen tapahtuu usein suhteellista kasvun hidastumaa, siten että potilaat jäävät jonkin verran odotuspituuttaan lyhyemmiksi. Vaikeassa tautimuodossa kasvuhäiriö voi olla huomattava. Tutkimuksissa onkin todettu kasvuhormonivajetta. Puberteetti voi olla joko viivästynyt tai joskus epätavallisen varhainen. Vanhin tiedossa ollut potilas oli kuollessaan 72-vuotias. Viime vuosina kuolleet potilaat ovat olleet selvästi yli 60-vuotiaita.
Diagnostiikka, taudin toteaminen
Sialihappotutkimukset: Virtsan vapaan sialihapon määrä on selvästi koholla, noin kymmenkertainen normaaliväestöön nähden. Vastasyntyneellä ja varhaisessa imeväisiässä tulkinta on vaikeampaa. Sallan taudissa vapaata sialihappoa kertyy elimistön solujen ns. lysosomeihin syynä puutteellinen kuljetusmekanismi lysosomikalvon läpi solulimaan. Geenivirheen johdosta geenin koodaaman kuljettajavalkuaisaineen, sialiinin toiminta häiriintyy aiheuttaen lysosomaalisen kertymän.
Geenilöydökset: Kromosomi 6 pitkässä käsivarressa sijaitseva sialiinia koodaava SLC75A-niminen geeni on eristetty v. 1999. Suomalaisista Sallan tauti-potilaista valtaosa on ns. homotsygootteja. päämutaation, Salla-Fin mutaation suhteen, mikä tarkoittaa, että heillä on perimässään molemmissa 6.kromosomissa SLC75A-geenissä samanlainen Salla-Fin mutaatio. Nykyään diagnoosi voidaan siis yleensä varmistaa geenitutkimuksen avulla. Kaikki vaikeaoireiset potilaat Suomessa ovat toistaiseksi olleet ns. yhdistelmäheterotsygootteja Salla-Fin mutaation suhteen, heillä on siis toisessa vastingeenissä Salla-Fin-muutos ja toisessa jokin muu geenivirhe.
Keskushermostolöydöksistä
Sallan taudissa aivojen magneettikuvaus osoittaa selvästi poikkeavan aivojen valkean aineen myelinisaation, joka on vajaakehittynyttä. Lisäksi keskiviivassa sijaitseva aivokurkiainen on kauttaaltaan poikkeavan ohut, nauhamainen. Poikkeavan myelinaation aste ja aivokudoksen surkastumismuutokset eli aivoatrofiamuutokset ovat yhteydessä oireiden vaikeusasteeseen. Aivojen magneettikuvauksen tyypillinen löydös antaa osaltaan diagnoosille lisätukea, mikäli tutkimus on ehditty jo tehdä. Sallan tauti aiheuttaa myös ääreishermoston toiminnallisia ja rakenteellisia muutoksia, sekä aksonaalisen että myeliiniperäisen vaurion merkkejä.
Periytyvyys
Sallan tauti kuuluu suomalaiseen tautiperintöön ja se periytyy kuten useimmat muutkin tautiperinnön sairauksista ns. autosomaalisesti väistyvästi. Se tarkoittaa, että molemmat vanhemmat ovat Sallan tautigeenin kantajia: he ovat oireettomia, mutta heillä on geeniperimässään toisessa kromosomi 6:ssa Sallan tautia aiheuttava geenimuutos SLC75A-geenissä toisen vastingeenin ollessa normaali. Syntyvä lapsi voi joka raskauden yhteydessä 25 % todennäköisyydellä saada tautigeenimuutoksen molemmilta vanhemmiltaan sairastuen siten Sallan tautiin. Jokaisessa raskaudessa on 50 % mahdollisuus, että syntyvä lapsi saa vain toiseen SLC75A-geeniinsä tautigeenimuutoksen ja on silloin Sallan tautigeenin kantaja.
Hoito ja kuntoutus
Toistaiseksi Sallan tautiin ei ole tarjolla varsinaista hoitoa. Koska kyseessä ei ole entsyymin puute, ei luuydinsiirtokokeilua ole katsottu aiheelliseksi. Oikein suunnatut ohjanta- ja kuntoutustoimet sekä perheen tukeminen auttavat tilannetta. Koska potilailla on vahva sosiaalisuus ja heillä on halu kommunikoida, moni hyötyy puheterapiasta osana kuntoutusta. Puheen niukkuuden tai epäselvyyden vuoksi vaihtoehtoisten kommunikointikeinojen kuten kuvien, tukiviittomien ja puhelaitteiden avulla potilaat saisivat mahdollisuuden ilmaista itseään mahdollisimman monipuolisesti eri toimintaympäristöissä. Liikunnallisten vaikeuksien vuoksi fysioterapiajaksot ja fysioterapeutin ohjanta on yleensä tarpeen. Apuvälineiden ajan tasalla pitäminen on myös tärkeää. Pienten lasten kokonaiskehitystä tukemaan järjestetään usein varhaiskuntoutusta, esim. Pienet Portaat-menetelmällä. Potilaat ovat yleensä yhteistyökykyisiä ja houkuteltavissa aika hyvin haluttuun toimintaan mukaan.
Epilepsia ei yleensä ole hoidollinen ongelma ja hoidetaan tavanomaisin epilepsialääkkein, siten että useimmat pärjäävät yhdellä lääkkeellä. Vaikeaoireisten potilaiden epilepsia on ajoittain hankalahoitoisempi.
Laatinut 11.1.2006 lastenneurologi, LT Tarja Varho,
Turun terveystoimen lastenneurologinen yksikkö
Kliinisiä ja biokemiallisia tutkimuksia jatkettiin 1980-luvulla prof. Aulan ja dos. Renlundin toimesta. 1990-luku oli geenitutkimuksen aikaa.
Esiintyvyys
Suomessa on diagnosoitu runsaat sata, Ruotsissa vajaa 30, mutta muualla vain yksittäisiä tapauksia. Suomessa todetaan uusia Sallan tautia sairastavia lapsia keskimäärin 2 potilasta vuodessa. Kantajafrekvenssin on koko Suomen väestössä arvioitu olevan n. 1:200, mutta Koillismaalla 1:40- 1:50.
Ensioireet
Ensioireet ilmaantuvat normaalien varhaisvaiheiden jälkeen, n. 3-9 kuukauden ikäisenä. Tyypillisiä oireita ovat selvä lihashypotonia, lihasvelttous eli matala lihasjäntevyys sekä vartalo- että raaja-ataksia lapsen alkaessa tavoitella lelua tai pyrkiessä istumaan. Liikunnalliset kehitysetapit vauva saavuttaa tavallista hitaammin. Monella on vauvaiällä ohimenevästi nystagmusta eli silmävärvettä ja osalla myöhemmin silmien ulospäin karsastusta.
Taudinkulku
Taudinkuva on oireiden vaikeusasteen ja taudinkulun perusteella erotettavissa kahteen pääryhmään, vaikka oireet vaihtelevat laajalti. Suurin osa potilaista on oirekuvaltaan ns. tavanomaisia/klassisia. Heistä useimmat oppivat kävelemään tuetta ja puhumaan muutamia sanoja. Pieni osa on selvästi vaikeaoireisempia, varsin spastisia eivätkä kykene kävelemään. He oppivat sanomaan vain pari yksittäistä sanaa. Heille epilepsia puhkeaa nuorena, usein ennen kahden vuoden ikää.
Kehitys: Liikunnan kehitys etenee poikkeavan hitaasti. Myöhemmin lapsen kokonaiskehitys todetaan hitaaksi ja lapsi kehitysvammaiseksi. Uusia taitoja ilmaantuu omaa tahtiaan yleensä vielä toisen vuosikymmenen ajan, joillakin vielä yli 20-vuotiaana. Parhaimmillaan nuoren on todettu psykologisissa testeissä yltävän runsaan 6 vuotiaan kehitystasolle, kielellisen suoriutumisen ollessa vahvempaa kuin ei-kielellisen.
Liikunta ja hahmotustoiminnat: Motorisilla eli liikunnallisilla vaikeuksilla on merkittävä osa Sallan taudin oirekuvassa. Vartalon ja raajojen hallintavaikeudet, ataksia jatkuu ja haittaa myös käsien toimintaa. Myöhemmin voi ilmaantua tahattomia ns. atetoottisia ylimääräisiä liikkeitä yläraajoihin. Toisaalta ääreisosissa, tyypillisesti nilkkojen seudussa on jähmeyttä ja spastisiteetti lisääntyy iän myötä. Noin 20 ikävuoden jälkeen alkavassa melko hitaassa taantumavaiheessa on alkuun havaittavissa jyrkempi liikunnallisten taitojen huononeminen, esim. istumasta ylösnouseminen vaikeutuu. Hahmotusvaikeudet ja ääreishermoston muutokset hankaloittavat ilmeisesti osaltaan liikuntakykyä. Ongelmat ympäristön näönvaraisessa havainnoinnissa kuormittavat myös tarkkaavuuden suuntaamista, ylläpitoa ja jakamista. Toisaalta päinvastoin: tarkkaavuuden puutteellisuus saattaa hankaloittaa ympäristön havainnointia. Nämä yhdessä vaikeuttanevat varsinaisten motoristen ongelmien lisäksi liikkumista eri olosuhteissa.
Kommunikointi: Sallan tauti-potilaat ymmärtävät puhetta selvästi paremmin kuin pystyvät itse sitä tuottamaan. Puheen ohella he käyttävät ilmaisussaan eleitä, ilmeitä, ääntelyä ja alkutavuja. Puheen tuotossa on dysartriaa ja dyspraktista eli motorisen ohjailun vaikeutta, mikä tekee puheesta työlään ja epäselvän. Puheen tuotto oli vaikeinta niillä, joilla oli vaikea-asteinen Sallan tauti, sen sijaan kielellisessä ymmärtämisessä eroa ei ollut yhtä selvästi. Lähes kaikki reagoivat tervehtimiseen. Potilaat ovat yleensä hyväntuulisia ja sosiaalisia, eikä heillä ole autistisia tai aggressiivisia piirteitä. Heillä on myös vahva huumorintaju ja he ymmärtävät erityisesti tilannehuumoria.
Yleinen terveydentila: Noin kolmasosalle puhkeaa jossain elämän vaiheessa epilepsia, joka ei yleensä ole hoidollisesti kovin vaikea ongelma. Infektiotaipumusta esiintyy jonkin verran (hengitystieinfektiot, ihoinfektiot) ja kuumeen yhteydessä potilas menee helposti vetämättömäksi. Alkuvuosien normaalikasvun jälkeen tapahtuu usein suhteellista kasvun hidastumaa, siten että potilaat jäävät jonkin verran odotuspituuttaan lyhyemmiksi. Vaikeassa tautimuodossa kasvuhäiriö voi olla huomattava. Tutkimuksissa onkin todettu kasvuhormonivajetta. Puberteetti voi olla joko viivästynyt tai joskus epätavallisen varhainen. Vanhin tiedossa ollut potilas oli kuollessaan 72-vuotias. Viime vuosina kuolleet potilaat ovat olleet selvästi yli 60-vuotiaita.
Diagnostiikka, taudin toteaminen
Sialihappotutkimukset: Virtsan vapaan sialihapon määrä on selvästi koholla, noin kymmenkertainen normaaliväestöön nähden. Vastasyntyneellä ja varhaisessa imeväisiässä tulkinta on vaikeampaa. Sallan taudissa vapaata sialihappoa kertyy elimistön solujen ns. lysosomeihin syynä puutteellinen kuljetusmekanismi lysosomikalvon läpi solulimaan. Geenivirheen johdosta geenin koodaaman kuljettajavalkuaisaineen, sialiinin toiminta häiriintyy aiheuttaen lysosomaalisen kertymän.
Geenilöydökset: Kromosomi 6 pitkässä käsivarressa sijaitseva sialiinia koodaava SLC75A-niminen geeni on eristetty v. 1999. Suomalaisista Sallan tauti-potilaista valtaosa on ns. homotsygootteja. päämutaation, Salla-Fin mutaation suhteen, mikä tarkoittaa, että heillä on perimässään molemmissa 6.kromosomissa SLC75A-geenissä samanlainen Salla-Fin mutaatio. Nykyään diagnoosi voidaan siis yleensä varmistaa geenitutkimuksen avulla. Kaikki vaikeaoireiset potilaat Suomessa ovat toistaiseksi olleet ns. yhdistelmäheterotsygootteja Salla-Fin mutaation suhteen, heillä on siis toisessa vastingeenissä Salla-Fin-muutos ja toisessa jokin muu geenivirhe.
Keskushermostolöydöksistä
Sallan taudissa aivojen magneettikuvaus osoittaa selvästi poikkeavan aivojen valkean aineen myelinisaation, joka on vajaakehittynyttä. Lisäksi keskiviivassa sijaitseva aivokurkiainen on kauttaaltaan poikkeavan ohut, nauhamainen. Poikkeavan myelinaation aste ja aivokudoksen surkastumismuutokset eli aivoatrofiamuutokset ovat yhteydessä oireiden vaikeusasteeseen. Aivojen magneettikuvauksen tyypillinen löydös antaa osaltaan diagnoosille lisätukea, mikäli tutkimus on ehditty jo tehdä. Sallan tauti aiheuttaa myös ääreishermoston toiminnallisia ja rakenteellisia muutoksia, sekä aksonaalisen että myeliiniperäisen vaurion merkkejä.
Periytyvyys
Sallan tauti kuuluu suomalaiseen tautiperintöön ja se periytyy kuten useimmat muutkin tautiperinnön sairauksista ns. autosomaalisesti väistyvästi. Se tarkoittaa, että molemmat vanhemmat ovat Sallan tautigeenin kantajia: he ovat oireettomia, mutta heillä on geeniperimässään toisessa kromosomi 6:ssa Sallan tautia aiheuttava geenimuutos SLC75A-geenissä toisen vastingeenin ollessa normaali. Syntyvä lapsi voi joka raskauden yhteydessä 25 % todennäköisyydellä saada tautigeenimuutoksen molemmilta vanhemmiltaan sairastuen siten Sallan tautiin. Jokaisessa raskaudessa on 50 % mahdollisuus, että syntyvä lapsi saa vain toiseen SLC75A-geeniinsä tautigeenimuutoksen ja on silloin Sallan tautigeenin kantaja.
Hoito ja kuntoutus
Toistaiseksi Sallan tautiin ei ole tarjolla varsinaista hoitoa. Koska kyseessä ei ole entsyymin puute, ei luuydinsiirtokokeilua ole katsottu aiheelliseksi. Oikein suunnatut ohjanta- ja kuntoutustoimet sekä perheen tukeminen auttavat tilannetta. Koska potilailla on vahva sosiaalisuus ja heillä on halu kommunikoida, moni hyötyy puheterapiasta osana kuntoutusta. Puheen niukkuuden tai epäselvyyden vuoksi vaihtoehtoisten kommunikointikeinojen kuten kuvien, tukiviittomien ja puhelaitteiden avulla potilaat saisivat mahdollisuuden ilmaista itseään mahdollisimman monipuolisesti eri toimintaympäristöissä. Liikunnallisten vaikeuksien vuoksi fysioterapiajaksot ja fysioterapeutin ohjanta on yleensä tarpeen. Apuvälineiden ajan tasalla pitäminen on myös tärkeää. Pienten lasten kokonaiskehitystä tukemaan järjestetään usein varhaiskuntoutusta, esim. Pienet Portaat-menetelmällä. Potilaat ovat yleensä yhteistyökykyisiä ja houkuteltavissa aika hyvin haluttuun toimintaan mukaan.
Epilepsia ei yleensä ole hoidollinen ongelma ja hoidetaan tavanomaisin epilepsialääkkein, siten että useimmat pärjäävät yhdellä lääkkeellä. Vaikeaoireisten potilaiden epilepsia on ajoittain hankalahoitoisempi.
Laatinut 11.1.2006 lastenneurologi, LT Tarja Varho,
Turun terveystoimen lastenneurologinen yksikkö
Sallan taudista myös harvinaiset.fi-sivulla.
