Vanhemmuuden tukena

Vinkkejä perheiden kanssa työskenteleville ammattilaisille vuorovaikutuksesta. Teksti perustuu Tukiliiton Vanhemmuuden tukena -julkaisuun.

Tuhansissa suomalaisissa perheissä toisella tai kummallakin vanhemmalla on kehitysvamma tai laaja-alaisia vaikeuksia oppimisessa. Tarkkaa lukumäärää ei tiedetä, mutta on selvää, että jokainen perheiden kanssa työskentelevä sosiaali- ja terveyspalvelujen ammattilainen kohtaa työssään myös näitä perheitä.

Tukea tarvitsevien perheiden tunnistaminen on tärkeää, koska se avaa mahdollisuudet perheelle juuri sitä parhaiten palvelevien tukimuotojen saamiseen ja riittävän hyvän vanhemmuuden toteuttamiseen.

Kehitysvamma tai oppimisvaikeus ei näy päälle, eikä älykkyys takaa hyvää vanhemmuutta, kuten ei rakkauskaan. Vanhempi voi rakastaa lastaan pohjattomasti, mutta olla silti kykenemätön  varmistamaan hänelle riittävän turvallisen ympäristön täysipainoiseen kehittymiseen.

Vanhemmuuden tukena -julkaisuun (Mari Vehmanen [toim.] – Laura Vesa, 2012,  on koottu tapoja työskennellä sellaisten perheiden kanssa, joissa toisella tai kummallakin vanhemmalla on kehitysvamma tai laaja-alaisia vaikeuksia oppimisessa.

1. Ota puheeksi

Paras tapa varmistua vanhemman kehitysvammasta tai oppimisvaikeudesta on kysyä asiaa suoraan häneltä itseltään. Aiheen nostaminen esille vahvistaa yleensä perheen kanssa työskentelyä ja parantaa asiakassuhteen laatua.

2. Luota vaistoosi

Merkkejä, jotka saattavat kertoa vanhemman vaikeuksista oppimisessa ja ymmärtämisessä:

  • Perhe myöhästyy toistuvasti tapaamisista, tai sovittuja tapaamisia jää väliin. Aikataulua tai kelloa voi olla vaikea hahmottaa.
  • Vanhempi ei halua täyttää lomakkeita; kysymysten ymmärtäminen ja vastausten kirjoittaminen voi olla vaikeaa.
  • Vanhempi ei tunnu ymmärtävän tai ottavan vastaan neuvoja ja ohjeita.
  • Vanhempi ei juuri osaa hakea perheen etuuksia ja hoitaa virallisia asioita.
  • Intuitio: tuntosarvesi kertovat, että kaikki ei ole kohdallaan.

Voit kartoittaa tuen tarpeita erilaisten lomakkeiden ja kysymyspatteristojen avulla. Millaisia työkaluja omalla toimialallasi on tarjolla?

3. Anna aikaasi

Luo tapaamisissa turvallinen, kiireetön ja luottamuksellinen ilmapiiri. Jos mahdollista, varaa tavallista pidempi tapaamisaika.

Aloita keskustelu myönteisistä asioista ja kuuntele vanhempia. Nosta esille heidän vahvuuksiaan ja sano hyviä asioita heidän lapsistaan.

Unohda mahdolliset ennakkoluulosi ja pyri kohtaamaan vanhemmat tasavertaisina itsesi kanssa.

Koeta järjestää niin, että perheen tukena työskentelisi mahdollisimman tiivis ja pysyvä työryhmä, joka ei vaihdu, vaikka perhe muuttaisi kunnan sisällä. Yksi nimetty kontaktihenkilö olisi ihanteellinen.

Jos järjestät verkostotapaamisia, varmista, että tukea tarvitsevalla vanhemmalla on tilaisuudessa tukihenkilö.

4. Puhu selkeästi

Käytä selkeää yleiskieltä ja käsittele yksi asia kerrallaan. Vältä vaikeita sanoja ja alasi ammattislangia.

Ole konkreettinen. Puhu esimerkiksi ”varhaisen vuorovaikutuksen” sijaan lapselle juttelemisesta. Varmista, että vanhempi on ymmärtänyt viestisi oikein. Voit vaikka pyytää häntä toistamaan asian omin sanoin.

Käytä keskustelun apuna kuvia, piirroksia, ja käytännön esimerkkejä. Näytä asioita kädestä pitäen. Pyydä vanhempaa harjoittelemaan ja näyttämään oppimansa taito.

5. Auta asioimaan

Voit helpottaa vanhemman tulemista tapaamisiin esimerkiksi näin:

  • Sovi tapaaminen aina samalle viikonpäivälle ja kellonajalle.
  • Valitse tasatunti: kello 10 on helpompi kuin 14.45.
  • Huolehdi, että vanhempi osaa perille eikä hänen tarvitse etsiskellä oikeaa paikkaa.

6. Ole vanhemman kumppani

Vanhemmasta voi tuntua, että hän on menettänyt päätösvaltansa omiin ja lastensa asioihin. Tue tapaamisissa vanhemman tunnetta itsemääräämisoikeudesta. Tue myös tunnetta siitä, että vanhempi on itsekin toimija eikä toimenpiteiden kohde.

  • Puhu aina suoraan vanhemmalle äläkä esimerkiksi hänen seurassaan olevalle ammattihenkilölle tai tukihenkilölle.
  • Innosta vanhempi mukaan keskusteluun. Kysy aktiivisesti, miltä puhutut asiat hänestä tuntuvat ja kuulostavat.
  • Älä käskytä. Sen sijaan että käskisit, mitä tehdään, sano: ”Haluatko kuulla yhden ehdotuksen?” Vanhempi ehkä kiinnostuu näkemyksestäsi.
  • Perustele päätökset ja toimenpiteet.
  • Kerro selkeästi, mitä seuraavaksi tapahtuu.

7. Keskity kotikäynnillä tärkeimpään

Perheeseen viety ohjaus on yleensä paras ja hyödyllisin tapa tukea perhettä sen arjessa. Kotona asiat konkretisoituvat selkeämmin kuin toimistotapaamisissa. Paikan päällä saat myös realistisen kuvan perheen arjesta; mikä menee hyvin ja missä tarvitaan tukea. Koska vanhempi saattaa pelätä, että arvostelet hänen kotiaan ja elämäänsä, luo hyvää ilmapiiriä. Siihen on monta keinoa:

  • Kysy pääsääntöisesti lupa tulla perheen kotiin.
  • Perustele, miksi kotikäynti olisi vanhemmille hyödyllinen.
  • Keskity työsi kannalta olennaisiin asioihin. Tehtäväsi ei ole kommentoida tai kyseenalaistaa perheen koko elämäntapaa.
  • Pane aktiivisesti merkille myös myönteisiä asioita ja mainitse niistä ääneen.
  • Käy vanhempien kanssa läpi erityisesti käytännön askareita ja tilanteita ja näytä mallia. Anna vanhempien tehdä ja kokeilla myös itse.
  • Keskity kullakin käynnillä vain tärkeimpiin asioihin. Älä ahda käyntiin liian monia asioita.
  • Muista, että viranomaisen kotikäynti herättää reaktioita esimerkiksi naapureissa. Ole riittävän hienotunteinen.

8. Työkaluja arjen pulmien hahmottamiseen

Ymmärtämisen helpottamiseksi on monia keinoja, ja niitä kannattaa käyttää. Hyviksi havaittuja ovat muun muassa:

Kuvat. Ne auttavat vanhempaa hahmottamaan ja muistamaan asioita.
PCS (picture communication symbols). Maailman käytetyin kaupallinen kommunikaatiokuvapankki. PCS-kuvat ovat yksinkertaisia piirroksia, jotka kuvaavat esineitä, tunnetiloja, tekemistä ja niin edelleen.
Lukujärjestys. Se konkretisoi päivän ja viikon toistuvia rutiineja. Asiat voivat olla lukujärjestyksessä kirjoitettuina tai kuvina, ja niitä voi ryhmitellä myös väreillä. Paras paikka lukujärjestykselle on jokin näkyvä paikka, esimerkiksi jääkaapin ovi.
Kalenteri. Helppokäyttöinen kalenteri auttaa hallitsemaan pidempiä ajanjaksoja ja muistamaan sovitut tapaamiset. Kalenterissa voi käyttää myös kuvia ja värejä.
Time timer -kello. Se havainnollistaa ajan kulumista ja auttaa esimerkiksi rajojen asettamisessa. Kellon voi säätää mittaamaan esimerkiksi lapsen tietokoneella tai television ääressä viettämää aikaa.

9. Taloudellisessa niukkuudessa

Perheen tarpeet muuttuvat elämäntilanteiden myötä ja lasten kasvaessa. Pysyvää on yleensä taloudellisen tilanteen niukkuus. Moni perhe elää perusturvan varassa. Silloin hyödyllisiksi koettuja tukimuotoja ovat esimerkiksi:

  • taloudellinen tuki
  • ymmärrettävä ja selkeä tieto etuuksista ja apu niiden hakemisessa
  • konkreettinen apua arkiasioiden hoitamisessa
  • vertaistuki ja psyykkinen tuki
  • apu tiedon hankinnassa ja lomakkeiden täyttämisessä
  • ohjaus lapsen perushoidossa: neuvot ravinnosta, turvallisuudesta, hygieniasta ja vuorovaikutuksesta
  • apu omien ja lapsen tunteiden kohtaamisessa
  • tuki hankalien tilanteiden käsittelemisessä
  • erilaisten sosiaalisten tilanteiden harjoittelu
  • tuki työelämässä.

10. Apua arjen rutiineihin

Vanhempien tuki tehoaa vain, kun he ovat valmiita ottamaan sitä vastaan. Vanhemmat ovat itse kertoneet tarvitsevansa tukea muun muassa näissä asioissa:

  • lapselle lukeminen
  • läksyissä auttaminen
  • lapsen kuljettaminen harrastuksiin
  • arkirutiinien luoviminen ja noudattaminen
  • asioiden selittäminen lapselle
  • yhteydenpito päiväkodin ja koulun kanssa
  • uusien taitojen opettaminen lapselle
  • rajojen asettaminen lapselle
  • lomakkeiden täyttäminen
  • asiointi viranomaisten kanssa

11. Jos lapsi joudutaan sijoittamaan

Oikeanlainen tuki vähentää lasten huostaanottoja, mutta aina se ei riitä, ja lapsi joudutaan ottamaan huostaan.

Toisen tai kummankin vanhemman kehitysvamma tai oppimisvaikeudet eivät ole lastensuojeluilmoituksen peruste.

Lastensuojeluilmoitusta on aina käsiteltävä yhdessä perheen ja tukiverkoston kanssa. Olennaista on silloin tieto, miten jatkossa edetään. Sijoituksen jälkeen:

  • Vanhemman elämän on jatkuttava. Joskus sijoitus voi olla helpotus, jos vastuu on ollut vanhemmalle liian suuri.
  • Vanhemmat tarvitsevat kriisiapua ja tukea uudenlaisen vanhemmuuden opetteluun
  • Joskus voi olla perusteltua lapsen ja vanhemman yhteinen perhesijoitus
  • Myös sijoituspaikka voi tarvita koulutusta kehitysvammaisuudesta ja laaja-alaisista oppimisvaikeuksista sekä yhteistyöstä vanhempien kanssa
  • Sijoitetun lapsen ja vanhemman kontaktia on tuettava.

Lisää tietoa lapsen sijoituksesta mm. THL:n Lastensuojelun käsikirjassa: