Kannanottoja
Kannanotto vanhemmuuteen ja parisuhteeseen
Mitä tarkoittaa vammaisten henkilöiden oma edunvalvonta?
Oman vaikuttamisen kehittäminen
Pakkosterilointi – ihmisarvon loukkaus
Oma koti kullan kallis
Mistä hyvä asuminen muodostuu
Aikuisuuden edistäminen lapsuudenkodissa
Kannanotto vanhemmuuteen ja parisuhteeseen
- Kehitysvammaisilla henkilöillä on samat perusoikeudet
kuin muillakin ihmisillä.
- Kehitysvammaisen henkilön pakkoehkäisy
tai pakkosterilisaatio eivät tule kyseeseen.
- Yhteiskunnan tulee tukea kehitysvammaista henkilöä
samalla tavalla kuin valtaväestöä.
- Seksuaalisuudesta, vanhemmuudesta, perhesuunnittelusta
ja parisuhteesta tulisi keskustella enemmän jo kouluissa.
- Parisuhteesta ja vanhemmuudesta ei ole saatavilla
tietoa selkokielellä.
- Esimerkiksi monessa asuntolassa kielletään
kehitysvammaisten henkilöiden seurustelusuhteet.
- Kehitysvammaisille perheille ei ole olemassa perheasuntoja, jotka mahdollistaisivat asumisen myös perheenlisäyksen jälkeen.
- Monet kehitysvammaiset henkilöt haluaisivat myös
olla isovanhempia tulevaisuudessa.
- Miksi kehitysvammaisilta kielletään oikeus vanhemmuuteen?
Pieksämäellä 21.08.2007 Me Itse ry:n johtoryhmä
Oman asian ajaminen
Oppii puhumaan omasta ja vertaistensa puolesta.
Saa äänensä kuulluksi ja tulee kuulluksi.
Oppii määräämään omista asioistaan.
Oppii tunnistamaan omat oikeutensa ja
velvollisuutensa kansalaisina.
Oppii tekemään omia valintoja ja päätöksiä.
Oppii auttamaan toisia ja edustamaan toisia.
Uskaltaa tuoda epäkohtia julki ja
oppii vaikuttamaan niihin.
Oppii toimimaan yhdessä vertaistensa kanssa.
Oppii vastustamaan leimaamista ja syrjintää.
Näitä tavoitteita ei saavuteta
ellemme itse ole päähenkilöitä.
Toisten tehtävänä on avustaa ja tukea,
ohjata ja opettaa toimimaan yhteiskunnassa,
ei tekemään päätöksiä puolestamme.
Holhous on vanhanaikaista.
Se opettaa meidät riippuvaisiksi
ja piilottaa todelliset kykymme.
Paikallistoimintaopas 2001, päivitetty 2005
Mitä tarkoittaa vammaisten henkilöiden
oma edunvalvonta?
Vammaiset henkilöt toimivat itse
vaikuttajina omissa järjestöissään.
Toiminta perustuu vertaistukeen ja pyyteettömiin, vammaisten henkilöiden itsemääräämistä tukeviin avustajiin.
Toiminnassa keskeistä on tunnistaa omat oikeudet ja velvollisuudet kansalaisina ja kasvu toimimaan näiden oikeuksien puolesta.
Keskeisiä asioita, joihin pyritään vaikuttamaan, ovat esim. asuminen, työ, vapaa-aika, toimeentulo sekä arvostus ja leimautumattomuus.
Kaikessa toiminnassa korostetaan ihmisen ensisijaisuutta ja vammaisuuden toissijaisuutta.
Toiminnan tavoitteena on, että vammainen henkilö voi
elää tavallisessa yhteisössä hyvää elämää.
Yksilöllinen tuki, itsemäärääminen, valinnanmahdollisuudet sekä kaikille avoin yhteiskunta ovat Me Itse yhdistyksen keskeisiä tavoitteita.
Oman vaikuttamisen kehittäminen
Meidän tulee näkyä ja olla aktiivisesti mukana
asuinalueidemme toiminnoissa;
Kun olemme mukana, meidät opitaan tuntemaan;
Meidän tulee kouluttaa alalla toimivia ammattilaisia,
opiskelijoita ja koululaisia;
Meidän tulee kyseenalaistaa vallitsevia asenteita ja ennakkoluuloja;
Meidän on opetettava lapsia ymmärtämään, mitä vammaisuus on;
Vuorovaikutus on avain kaikille yhteiseen maailmaan.
Suvaitsevaisuus kasvaa vain yhdessä eläen ja toimien;
Meidän tulee järjestää tilaisuuksia ja käydä tilaisuuksissa, joissa kansalaiset voivat oppia tuntemaan meidät ja vahvuutemme;
Meidän tulee kouluttaa myös vanhempia huomaamaan
aikuisuutemme ja itsenäisyytemme;
Meidän tulee järjestää tilaisuuksia, joissa voimme puhua päättäjille omista asioistamme, ongelmista ja niiden ratkaisuista;
Meidän tulee vaatia yhteiskunnalta sellaisia valinnanmahdollisuuksia, jotka sopivat juuri meille;
Kaikkeen tähän pystymme saadessamme rohkeutta opiskellessamme ja tehdessämme työtä yhdessä.
Strong together (Yhdessä olemme voimakkaita –seminaari)
Tampere 24.-26.9.1999
Miten voimme vaikuttaa
- Elämällä muiden ihmisten joukossa:
käytämme julkisia palveluja,
käymme itse kaupassa,
ostamme itse omat vaatteet,
hoidamme pankkiasiat itse.
- Voimme puhua erilaisissa tilaisuuksissa ja kertoa elämästämme sekä kokemuksistamme.
- Voimme järjestää tilaisuuksia, joissa itse olemme pääosissa.
- Voimme käydä puhumassa kouluissa vammaisuudesta.
- Voimme kutsua tiedotusvälineet paikalle halutessamme vaikuttaa tärkeään asiaan.
- Voimme valita nimikkovaltuutetun tai kansanedustajan, jolle välitämme viestejä.
- Voimme auttaa vanhempiamme ymmärtämään ja huomaamaan aikuisuutemme ja itsenäisyytemme.
- Voimme osallistua tilaisuuksiin, joissa voimme puhua päättäjille, omista asioistamme ja ongelmista sekä ratkaisuista.
- Voimme järjestää erilaisia kampanjoita tai hankkeita, jotka vievät asioitamme eteenpäin.
- Voimme opiskella alajaoksessamme meille tärkeitä asioita.
- Alajaoksessa voimme valmistella erilaisia hankkeita.
- Voimme tehdä kunnallisaloitteen tai kirjoittaa mielipidekirjoituksen lehteen.
Paikallistoimintaopas 2001, päivitetty 2005
Mitä vammaisuus on?
”Monet eivät ole halunneet olla vammaisia. Miksi?
Vammaisuutta on pidetty niin pahana asiana. Asiana, josta olemme joutuneet kärsimään ja kärsimään myös syyllisyyttä ja häpeää. Kyvyttömyys ja heikkous eivät ole asioita, joista voi helposti olla ylpeä. Niistä ei synny suuria tarinoita, näyttäviä kuvia muuta kuin silloin kun ne voitetaan.
Jos tarkastelee vammaisuutta vammaisen ihmisen näkökulmasta, on jokainen sellainen lausuma, jossa vammaisuus nähdään vajavuutena ja vaillinaisuutena loukkaava. Vammaisuus on henkilön ominaisuus, hänen persoonansa rakentuu siten, että siihen kuuluu vammaisuus.
On muistettava, että kun puhutaan vajavuudesta, loukataan vammaisten henkilöiden persoonaa.
Vammaisuutta yhteiskunnasta ei voi poistaa, mutta yhteiskunnasta on mahdollista poistaa esteitä, jotta vammaisuudesta aiheutuvat haitat vähenisivät.
Meidän tulisi määritellä vammaisuus uudelleen:
Vammaisuus on ympäristön kyvyttömyyttä ottaa huomioon yhteisönsä kaikki jäsenet.”
Kalle Könkkölä, vammaisaktiivi
mielipidelehti Kynnys 11/99
Hyvä Elämä
Perustarpeiden tyydyttäminen, kuten ravinto, juoma, lepo;
Monipuoliset ihmissuhteet ja ystävyys;
Sopiva työ tai päivätoiminta;
Opiskelu haluamassaan oppilaitoksessa;
Oikeus päästä samoihin paikkoihin kuin muutkin,
esim. autokoulu tai armeija;
Riittävä toimeentulo;
Henkinen hyvinvointi ja hyvä mielenterveys;
Arvostus ja kunnioitus, hyvä itsetunto;
Leimautumattomuus;
Mielekäs vapaa-aika;
Esteetön ympäristö, sopiva asunto;
Tiedon saanti, ymmärrettävä kieli;
Ymmärretyksi tuleminen;
Itsemäärääminen, omien valintojen kunnioittaminen.
Hyvä elämä – Me Itse -julkaisu 1999
Ihmisoikeudet
Meille kehitysvammaisille ihmisille kuuluvat samat oikeudet kuin kaikille muillekin ihmisille. Meillä on oikeus elämään, vapauteen, onnen tavoitteluun ja yhdenvertaiseen kohteluun muiden ihmisten joukossa;
Keskeinen ihmisoikeus on tulla ymmärretyksi. Useat meistä tarvitsevat tukea tullakseen ymmärretyksi. Meidän täytyy saada myös tietoa ymmärrettävällä kielellä. Tuen saaminen ei voi perustua kuntien määrärahoihin vaan meidän tarpeisiimme;
Meillä on oikeus palvelu- ja tukimuotoihin, jotka vastaavat yksilöllisiä tarpeitamme. Olemme yksilöitä ja persoonia emmekä ryhmä, jonka jäsenillä on samanlaiset tarpeet;
Meillä on samanlainen oikeus tehdä normaalielämään kuuluvia valintoja kuin muillakin ihmisillä. Haluamme itse valita elämäntapamme, työpaikan, asuinpaikkakunnan, asunnon ja asuinkaverit sekä ystävät;
Meillä on samanlainen oikeus itsemääräämiseen kuin muillakin ihmisillä. Olemme oman elämämme päähenkilöitä.
Emme tarvitse holhousta tai suojelua, vaan tukea voidaksemme toteuttaa valintojamme.
Ihmisoikeusseminaari
14.-15-11.2003 Vantaa
Me Itse ry – Steg för Steg rf
Oikeus elämään
Taloudelliset perustelut sikiöseulontojen tekemiseksi ovat ihmisarvon loukkauksia;
Uskomme, että erilaisuus on yhteiskunnan rikkaus, ei taakka;
Perheille on taattava ehdoton vapaaehtoisuus osallistua seulontoihin;
Perheille on taattava riittävä neuvonta ja tuki;
Perheille on taattava oikeus tietoon vammaisten lasten vanhemmilta ja vammaisilta henkilöiltä itseltään;
Jos meistä on taloudellista taakkaa, on meistä suoranaista hyötyäkin, työllistämme Suomessa useita tuhansia hoiva-alan ammattilaisia;
Meidän väitetään tulevan kalliiksi tälle yhteiskunnalle, mutta tosiasiassa useat työnantajat riistävät meitä maksaessaan meille naurettavaa palkkaa työsuorituksistamme;
Olemme samaa luuta ja nahkaa kuin terveet ihmiset;
Luojan edessä vammaisetkin lapset ovat yhtä arvokkaita kuin terveet lapset;
Vammaisia ihmisiä täytyy syntyä, jotta ihmiset pystyvät ajattelemaan nätisti;
Jos saamme toimia vastuullisina kansalaisina, emme ole yhteiskunnallinen ongelma.
Kumppanuusprojekti 1998
Pakkosterilointi – ihmisarvon loukkaus
Olemme sitä mieltä, että on ihmisarvoa alentavaa tehdä vammaiselle ihmiselle pakkosterilointi häntä itseään kuulematta. Hyvät lähimmäiset, viranomaiset, kuunnelkaa vammaista ihmistä. Hänelläkin on asian suhteen oma kannanotto, jota tulee kunnioittaa.
Pakkosterilointi ei lisää vammaisen ihmisen elämänlaatua. Kehitysvammainen henkilö ei ole sairas tai toimenpiteiden kohde. Hän on ensisijaisesti ihminen, jonka yksi ominaisuus on vammaisuus. Steriloinnin kohteena on ajatteleva, tunteva ja toimiva ihminen, jolla on omia tarpeita.
Pyritäänkö pakkosteriloinnilla tekemään kehitysvammaisen ihmisen elämä ympäristön mieleiseksi? Tuleeko vielä se päivä, jolloin vammaiset ihmiset eivät ole enää henkinen tai taloudellinen taakka vaan haaste yhteiskunnalle? Toivottavasti tulevaisuudessa voimme luottaa yhteiskunnan ja lähimmäisten tukeen ja ymmärrykseen.
Kumppanuusvaliokunta 1998, Me Itse ry:n ”synnyttäjä”
Ulla Topi, pj.
Palveluiden vaatimukset
Palvelujen ja tukien avulla luodaan vammaiselle ihmiselle
mahdollisuus elää täysipainoista elämää.
Meidän on joskus vaikea tunnistaa tuen tarpeitamme.
Myös toiveiden ilmaiseminen saattaa olla joskus vaikeaa.
Tarpeisiimme ja toiveisiimme sekä unelmiimme
tulisi suhtautua vakavasti.
Ilman tukea moni asia saattaa jäädä pelkäksi haaveeksi.
Palvelut ja tuet tulisi suunnitella yhdessä meidän kanssa.
Me itse tiedämme ja tunnemme tarpeemme parhaiten.
Jokaisen ihmisen pitää saada itselleen sopivat palvelut.
Palveluiden ja tuen tulee perustua siihen,
että ymmärretään vammaisen ihmisen voimavarat ja mahdollisuudet.
Tukea suunniteltaessa tärkein kysymys on:
Millaista tukea sinä tarvitset?
Millaisia toiveita ja suunnitelmia sinulla on?
Meidän tulee olla mukana neuvotteluissa,
jotka käsittelevät meidän asioitamme.
Selviytyminen elämässä on usein riippuvainen
siitä, millaista tukea me saamme.
Älkää suunnitelko meille yhtään mitään ilman meitä.
Kouluttajakansio 1999, päivitetty 2005
Oma koti kullan kallis
Mistä hyvä asuminen muodostuu
Oma rauha ja yksityisyys ovat tärkeitä;
Siisti, puhdas, oma pesukone, jota saa käyttää;
Lämmin täytyy olla, sopivasti tilaa;
Rauhallinen ja turvallinen lähiympäristö;
Voi käydä asioimassa lähiympäristössä;
Avustajat/tukihenkilöt tärkeitä,
jos ei itsenäisesti pääse osallistumaan;
Asukkaat ovat omassa kodissaan päähenkilöitä,
avustajien on kunnioitettava itsemääräämistämme;
Voimme toteuttaa omaa elämäntapaamme. Tarvitsemme kunnioitusta ja sitä, että toiveemme otetaan tosissaan;
Yksin asuminen ei saa merkitä yksinäisyyttä, ystävät tärkeitä;
On hyvä asua, kun asujien ja avustajien vuorovaikutus on toimivaa;
Avustajia on oltava tarpeeksi, jotta he voivat tukea
yksilöllisesti ja että he eivät väsyisi;
Haluamme, että kotimme ovat kodikkaita
eivätkä vaan näytä kodinomaisilta;
Kotimme on tarvittaessa rakkauden kehto.
Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan
tukipiirien syyskokous 21.11.2003, vammaisten ihmisten ryhmä
Aikuisuuden edistäminen
lapsuudenkodissa
Sallikaa aikuisten vammaisten perheenjäsentenne
kirjoittaa oman elämänsä käsikirjoitus;
Meillä on oikeus irrottautua vanhemmista.
Muistakaa vanhemmat, teillä on oikeus päästää irti;
Antakaa meille mahdollisuus tuntea,
että voimme hallita elämäämme;
Olkaa ylpeitä meistä halutessamme itsenäistyä;
Älkää sitoko meitä tekemällä asioita puolestamme;
Antakaa meidän yrittää,
antakaa meidän epäonnistua;
Ohjatkaa, tukekaa, luokaa haasteita,
antakaa meidän ottaa sopivia riskejä,
älkää holhotko meitä ikuisiksi lapsiksi;
Kohdelkaa meitä kuten kohtelisitte ketä tahansa
vastaavan ikäistä ihmistä;
Aikuisena on vaikea aikuistua.
Hyvä elämä – Me itse –julkaisu 1999
Olemme tavallisia ihmisiä
Kaikille ihmisille on annettu elämän lahja,
kenelläkään ei ole oikeutta ottaa sitä pois;
Olemme samaa luuta ja nahkaa kuin kaikki muutkin ihmiset;
Emme ole poikkeavia, muut pistävät meille etiketin;
Emme ole itse hankkineet leimaa kehitysvammainen,
se on pistetty meihin syntymässä.
Esteitä yhteiseen maailmaan
Yleinen käsitys vammaisesta ihmisestä on kielteinen,
se ei vastaa todellisuutta;
Palvelu ja tuki johtaa vielä usein tavallisen yhteiskunnan ulkopuolelle;
Ihmiset eivät tunne meitä, eikä tapaamme tehdä asioita.
Me olemme olleet poissa näihin päiviin saakka tavallisen elämän näyttämöiltä. Tämän takia ihmiset suhtautuvat meihin kuin olisimme outoja ja meistä käytetään leimaavia nimityksiä;
Tavalliset koulut syrjäyttävät vammaisen lapsen ja nuoren
liian helposti, koska on kehittynyt erityisopetusjärjestelmä.
Se mahdollistaa, että tavalliset koulut eivät koskaan kehity vastaanottamaan vammaisia lapsia.
Strong together (Yhdessä olemme voimakkaita –seminaari)
Tampere 24.-26.9.1999
Merkityksemme ja arvomme
Olemme tunnollisia työssä ja opiskelussa;
Kunnioitamme vilpittömästi toisia ihmisiä;
Meillä on inhimillinen suhtautuminen yhteiskuntaan
ja ympäristöön;
Opetamme lapsia, nuoria ja aikuisia ymmärtämään
suvaitsevaisuuden merkitys;
Olemme sitkeitä ja avoimia;
Olemme jästipäisiä oikeuksiemme puolustajia;
Autamme ja avustamme toisiamme ja muita ihmisiä;
Olemme rehellisiä, emme juurikaan lisää merkintöjä rikostilastoihin;
Voimme opettaa alalla työskenteleviä ammattilaisia;
Voimme toimia kouluttajina ja tutkijoina, jopa kirjailijoina;
Olemme oman asiamme parhaita tuntijoita;
Emme aiheuta toisille kärsimystä, vaan iloa;
Olemme ennen kaikkea tavallisia ihmisiä: pettyneitä, surullisia, iloisia, kansalaisia, kuntalaisia, kummeja ja sisaria, opiskelemme, teemme töitä, harrastamme.
Strong together (Yhdessä olemme voimakkaita –seminaari)
Tampere 24.-26.9.1999
Keskustelua kielestä
Vammainen tai vammainen henkilö on väärin sanottu!
Henkilö ei ole vammainen, vaan henkilöllä on vamma;
Henkilö ensin, vamma sitten, jos välttämättä tarvitaan!
Kukaan ihminen ei halua, että häntä määritellään
yhden ominaisuuden perusteella;
Kukaan ei kärsi tai ole jonkun vamman uhri;
Emme ole surullisia vammamme takia. Olemme kiukkuisia,
jos emme saa tarvitsemaamme tukea;
Ketään ei ole sidottu rullatuoliin, vaan henkilöt käyttävät
pyörätuolia;
Emme sano, että tyypilliset lapset käyvät tavallisessa koulussa.
Miksi kuitenkin sanomme, että kehitysvammaiset lapset käyvät
erityiskoulussa?
Emme ole sairaita emmekä tarvitse hoitoa. Sairaita hoidetaan,
me tarvitsemme avustamista, tukea ja ohjausta;
Emme ole jonkin ikäisen lapsen tasoisia tai syvästi kehitysvammaisia. Olemme henkilöitä, jotka tarvitsevat enemmän tai vähemmän tukea;
Muista kohdella toista samoin kuin
haluaisit kohdella itseäsi!
Mertiöranta
Hallituksen kehittämispäivät
18.-19.1.2001