Takaisin etusivulle » A- A A+ Sivukartta

Palveluiden suunnittelu

Mikä on palvelusuunnitelma ja kuka sen laatii?

Erityishuolto-ohjelma - mikä se on ja miksi sitä tarvitaan?

Mitä eroa on palvelusuunnitelmalla ja erityishuolto-ohjelmalla?

Mitä omaisena pitää ottaa huomioon palvelusuunnitelmassa ja EHO:ssa?

Edellyttääkö EHO:n tekeminen kehitysvammadiagnoosia?

 

Mikä on palvelusuunnitelma ja kuka sen laatii?

Palvelusuunnitelma on suunnitelma niistä palveluista ja tukitoimista, joita vammainen henkilö tarvitsee selviytyäkseen jokapäiväisestä elämästä. Palvelusuunnitelma laaditaan vammaisen henkilön niin tai hänen perheensä niin tahtoessa. Vammainen henkilö voi itse pyytää kunnan sosiaalitoimesta, että hänelle laaditaan palvelusuunnitelma. Sosiaalihuollon asiakaslaki velvoittaa viranomaisia palvelusuunnitelman tekemiseen, jollei kysymyksessä ole tilapäinen neuvonta ja ohjaus tai jollei suunnitelman laatiminen muutoin ole ilmeisen tarpeetonta. Palvelusuunnitelma on laadittava yhdessä vammaisen henkilön itsensä ja hänen läheistensä läsnäollessa.

Palvelusuunnitelma ei kuitenkaan ole sellainen asiakirja, jolla asiakkaalle syntyisi oikeus vaatia suunnitelmaan sisältyviä palveluja ja tukitoimia. Suunnitelmaan otettua palvelua ja tukitoimea tulee hakea erikseen hakemuksella. Tähän hakemukseen viranomainen on velvollinen antamaan kirjallisen päätöksen ja muutoksenhakuohjeet.

Erityishuolto-ohjelma - mikä se on ja miksi sitä tarvitaan?

Yksilöllinen erityishuolto-ohjelma on merkittävä instrumentti, joka antaa oikeussuojaa yksittäiselle kehitysvammaiselle henkilölle. Erityishuolto-ohjelma on kehitysvammalain mukaan laadittava jokaiselle kunnassa asuvalle erityishuollon tarpeessa olevalle. Ohjelmaan tulee kirjata kaikki erityishuollon toteuttamiseksi tarpeelliset palvelut. Kehitysvammalain nojalla kaikki erityishuoltona järjestettävät palvelut ovat maksuttomia asiakkaalle.

Kehitysvammalain mukaan jokaista erityishuollon tarpeessa olevaa henkilöä varten tulee laatia yksilöllinen erityishuolto-ohjelma. Ohjelma sisältää suunnitelman annettavan erityishuollon toteuttamistavasta sekä siitä, milloin viimeistään erityishuolto-ohjelma on tarkistettava. Lisäksi asiakkaalle pitäisi laatia sosiaalihuollon asiakaslain mukainen palvelu-, hoito-, ja kuntoutussuunnitelma.

Kaikissa kunnissa kehitysvammaisille ei ole laadittu eikä hyväksytty lainmukaista erityishuolto-ohjelmaa, ja koko erityishuolto-ohjelma on monille tuntematon. Tämä vaarantaa kehitysvammaisen henkilön oikeusturvaa.

Erityishuolto-ohjelma eroaa vammaispalvelulain mukaisesta palvelusuunnitelmasta siinä, että erityishuolto-ohjelmaan voidaan hakea muutosta aluehallintovirastolta, mikäli henkilö itse, hänen holhoojansa tai muu huoltajansa taikka sosiaalilautakunta katsoo, ettei erityishuolto-ohjelma ole tarkoituksenmukainen.

Erityishuolto-ohjelma on laadittava yhdessä asianomaisen henkilön itsensä, hänen holhoojansa tai muun huoltajan sekä sosiaalilautakunnan kanssa.

Mitä eroa on palvelusuunnitelmalla ja erityishuolto-ohjelmalla?

 Erityishuolto-ohjelma (EHO) eroaa palvelusuunnitelmasta ensinnäkin siten, että EHO:aan kirjataan vain ne palvelut, joita henkilön tulee saada erityishuoltona kehitysvammalain perusteella. Tällaisia erityishuoltona toteutettavia palveluita voivat olla ainakin työ- ja päivätoiminta, asumiseen liittyvät tukitoimet, kuntouttava päivähoito, koululaisen aamu- ja iltapäivätoiminta, tilapäishoito, kuntoutusohjaus, tukihenkilö, erityisneuvolan tai kuntoutuskeskuksen palvelut.

Palvelusuunnitelma on yleensä laajempi henkilön olosuhteet kokonaisuudessaan huomioiva suunnitelma niistä palveluista ja tukitoimista, joita vammainen henkilö tarvitsee selviytyäkseen jokapäiväisestä elämästä. On mahdollista, että henkilön monipuolisesta palvelun tai tuen tarpeesta vain osaan vastataan kehitysvammalain mukaisella erityishuollolla. Palvelusuunnitelmassa tulisi käydä ilmi mahdollisimman kokonaisvaltaisesti kaikki henkilön vammasta johtuvat tarpeet sekä kuvaus palveluiden toteuttamisesta.

Palvelusuunnitelma ei ole EHO:n tavoin sitova hallintopäätös, vaan kyseessä on toimintasuunnitelma, josta ilmenee asiakkaan ja kunnan välinen yhteisymmärrys palvelun ja tuen tarpeesta. Jos palvelusuunnitelmaan kirjatun tai kirjaamattoman palvelun saamisesta syntyy erimielisyyttä kunnan ja palvelun hakijan kesken, voi asiaan hakea muutosta vasta saatuaan yksittäistä palvelua koskevaan hakemukseen kunnan viranhaltijan päätöksen. Muutosta viranhaltijapäätökseen haetaan lautakunnasta ja tarvittaessa edelleen hallinto-oikeudesta. Palvelusuunnitelmaan kirjatulla yhteysymmärryksellä palveluntarpeesta ja toteuttamistavoista on kuitenkin päätöksenteossa huomattavaa merkitystä.

EHO:aan voidaan sen sijaan hakea suoraan muutosta, mikäli henkilö, hänen omaisensa tai sosiaalilautakunta katsoo, ettei se ole tarkoituksenmukainen. Jos siis EHO:a tehtäessä olette erimielisiä siitä, mitkä palvelut erityishuolto-ohjelmaan kirjataan, voitte hakea EHO:n sisältöön muutosta aluehallintovirastolta.

Mitä omaisena pitää ottaa huomioon palvelusuunnitelmassa ja EHO:ssa?

Omaisena on tärkeää kiinnittää huomiota ainakin siihen, että vammaisen henkilön oma käsitys avun- ja palveluntarpeesta otetaan huomioon ja tarvittaessa hänen etuaan ja tahtoaan selvitetään yhteistyössä läheisten kanssa. Palvelusuunnitelma tulee tehdä yhteistyössä. Tärkeää olisi kirjata suunnitelmaan kaikki tarpeellisten palvelut ja riittävä kuvaus niiden toteuttamistavasta. Asianmukaista on kirjoittaa suunnitelmaan sellaisetkin toivomukset ja muut seikat, joissa näkemykset poikkeavat eri tahojen kesken.

Erityshuolto-ohjelman osalta tilanne on paljolti sama. Jos henkilö, jonka kehitys tai henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden tms. takia tarvitsee jotakin edellä mainituista kehitysvammalain mukaisista palveluista tämän vammansa takia, tulisi se pääsääntöisesti antaa erityishuoltona ja siten myös kirjata erityishuolto-ohjelmaan. Useita palveluita voidaan antaa myös yleislakien nojalla. Jos palvelua annetaan kehitysvammalain mukaisesti erityishuoltona, on kyseessä kuitenkin subjektiivinen oikeus ja pääsääntöisesti maksuton palvelu. Tämän takia olisi tärkeää, että palvelu olisi kirjattu erityishuolto-ohjelmaan. Jos palvelun saamisesta tai maksuttomuudesta syntyy erimielisyyttä, on erityishuolto-ohjelman sisällöllä usein suuri merkitys.

Omaisen on myös hyvä huolehtia siitä, että palveluiden ja tuen tarpeen muuttuessa palvelusuunnitelmaa tai EHO:a tarkistetaan. 

Edellyttääkö EHO:n tekeminen kehitysvammadiagnoosia?

Kehitysvammadiagnoosia ei tarvitse olla saadakseen erityishuoltoohjelman. Laki kehitysvammaisten erityishuollosta tuli voimaan 1977. Kehitysvammalaissa (1 §) sanotaan: Tässä laissa säädetään erityishuollon antamisesta henkilölle, jonka henkinen toiminta on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi ja joka ei muun lain nojalla voi saada tarvitsemiaan palveluksia.

Jokaisessa tapauksessa on siis yksilöllisesti harkittava, onko henkilö erityishuollon palvelujen tarpeessa. Asiakkaan tarpeiden tulee olla lähtökohtana tätä ratkaistaessa, ei diagnoosin.  Asia on mittautettu hallintooikeudessa. Esimerkiksi vuonna 2009 Turun hallinto-oikeus antoi muun muassa päätöksen, jossa autistisen henkilön katsottiin olevan oikeutettu erityishuollon palveluihin.