Auto ja kuljetukset
Kuka voi saada autoveronpalautusta?
Vammainen henkilö voi saada joko kokonaan tai osittain autoveron takaisin omaan käyttöönsä tulevasta autosta, joka rekisteröidään Suomessa ensimmäistä kertaa. Autoveronpalautus voidaan myöntää joko autoverolain 50 § tai 51 §:n perusteella.
Tullihallitus voi erityisen painavista syistä autoverolain 50 §:n nojalla palauttaa vammaisuuden perusteella autoveron tai kohtuulliseksi katsottavan osan siitä. Hakemuksessa on mainittava, että hakemus perustuu tähän lain kohtaan.
Autoverolain 51 § tulee kyseeseen sellaisissa tapauksissa, jossa henkilön liikunta- tai näkövammasta aiheutuva pysyvä haitta-aste on vähintään 80 prosenttia ja auto tulee hakijan henkilökohtaiseen käyttöön. Liikuntavammalla tarkoitetaan alaraajojen vammoja ja sairauksia. Autoveronpalautusta voi saada myös silloin, jos invaliditeetistä aiheutuva haitta-aste on 60 prosenttia ja ajoneuvon hankinta on henkilölle olennaisen tarpeellinen työn, toimen tai ammattiin valmistumista varten tapahtuvan opiskelun vuoksi.
Mikäli henkilön liikuntakyky on alaraajan tai raajojen puuttumisen tai toiminnan vajavuuden vuoksi alentunut niin, että henkilön pysyvä haitta-aste on 40 prosenttia ja ajoneuvon hankinta on hänelle olennaisen tarpeellinen hänen työnsä, toimensa tai ammattiin valmistumista varten tapahtuvan opiskelunsa vuoksi, voidaan autovero palauttaa kokonaan tai osittain.
Milloin autoveronpalautusta on haettava?
Palautusta on haettava kuuden kuukauden kuluessa auton rekisteröintipäivästä lukien tai, jos auto on ostettu osamaksulla, siitä, kun invalidi on tullut auton yksinomistajaksi. Päätöstä autoveron palauttamisesta voi hakea myös, ennen kuin auto on rekisteröity invalidin nimiin. Sitä voi hakea myös jo ennen auton hankkimista, ja niin useimmat tekevätkin.
Tarkempia tietoja saa 50 §:n tapauksissa Tullihallitukselta (09-6141 ja 51 §:n mukaisissa tapauksissa Hangon tullista (puh. (020) 391 101) ja Tullihallituksen sivuilta.
Tietoa autoasioista löytyy myös Invalidiliiton julkaisemasta pdf-muotoisesta oppaasta Vammainen ja auto.
Voiko kehitysvammainen lapseni saada kuljetuspalveluja vapaa-ajan harrastuksiin?
Kyllä voi, jos kyseessä on vaikeavammainen henkilö. Kuljetuspalvelujen myöntäminen edellyttää vaikeavammaisuutta liikkumisessa. Vammaispalvelulain mukainen kuljetuspalvelu on vaikeavammaisen subjektiivinen oikeus. Tämä tarkoittaa sitä, että kunnan on järjestettävä vaikeavammaiselle henkilölle kohtuulliset kuljetuspalvelut niihin liittyvine saattajapalveluineen.
Vaikeavammaisena pidetään henkilöä, jolla on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa ja joka ei ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia voi käyttää joukkoliikennevälineitä. Vaikeavammaisuus voi olla fyysistä tai psyykkistä. Myös erilaiset pelkotilat tai ympäristön hahmotushäiriöt voivat tehdä henkilöstä vaikeavammaisen kuljetuspalvelujen suhteen.
Välttämättömien työhön ja opiskeluun liittyvien matkojen lisäksi vaikeavammaiselle henkilölle on järjestettävä vähintään 18 yhdensuuntaista jokapäiväiseen elämään kuuluvaa asiointi- ja virkistysmatkaa kuukaudessa.
Asiointiin liittyvien ja vapaa-ajan matkojen tarkoitus ja kohde on vaikeavammaisen itsensä harkittavissa. Kunta ei voi yleisohjeillaan rajata tätä oikeutta. Kunta ei myöskään voi määrätä harrastusten tai virkistyksen kohdetta ja paikkaa. Kuljetuspalvelujen tarpeen määrää harkitessa on lisäksi otettava huomioon vammaisen henkilön ihmissuhteet ja sosiaalinen kanssakäyminen.
