Tärkeimmät lait
Yleistä
Kehitysvammaisten henkilöiden oikeuksien taustalla tärkeimpiä kansainvälisiä ja Suomeakin sitovia sopimuksia ovat YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus, Euroopan ihmisoikeussopimus, Euroopan sosiaalinen peruskirja sekä YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksista sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevat yleissopimukset. Suomi ei ole toistaiseksi ratifioinut YK:n yleissopimusta vammaisten oikeuksista.
Kansallisessa lainsäädännössä vammaisen henkilön oikeudet perustuvat erityisesti perustuslain perusoikeussäännöksiin. Perusoikeudet on kirjattu Suomen perustuslain 2 lukuun.
Perustuslain 6 §:n mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä, eikä ketään saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan muun ohella terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Perustuslain 19.1 § turvaa oikeuden välttämättömään toimeentuloon sekä huolenpitoon ja 19.3 § velvoittaa julkista valtaa turvaamaan jokaiselle riittävät sosiaalipalvelut. Riittävän palvelutason on katsottu tarkoittavan sellaista palvelutasoa, joka luo jokaiselle ihmiselle edellytykset toimia yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Palveluita koskevat päätökset tulee tehdä tämä lähtökohta huomioon ottaen.
Perustuslain 22 § velvoittaa julkista valtaa turvaamaan perusoikeuksien käytännön toteutumisen. Tämä tarkoittaa myös yhdenvertaisuuden ja sosiaalisten perusoikeuksien aineellista toteutumista. Laeilla ja muilla alemman asteisilla säädöksillä yksilöidään tarkemmin , millaisia toimia yhteiskunnalta edellytetään: esimerkiksi millaisia palveluita asiakkailla on oikeus saada, jotta perusoikeudet toteutuvat.
Suurin osa kehitysvammaisten henkilöiden tarvitsemista palveluista ja tukitoimista myönnetään erityislakien perusteella. Tällaisia erityislakeja ovatetenkin vammaispalvelulaki ja kehitysvammalaki. Kansaneläkelaitoksen myöntämät etuudet ja tukitoimet perustuvat lisäksi omiiin erityislakeihinsa. Näiden lisäksi palveluita voidaan myöntää kaikkia palvelunkäyttäjiä koskevien yleislakien perusteella. Tällaisia yleislakeja ovat esimerkiksi sosiaalihuoltolaki, päivähoitolaki tai perusopetuslaki.
Yleislain mukaiset palvelut ovat lähtökohtaisesti ensisijaisia suhteessa erityislain nojalla myönnettäviin
palveluihin. Oikeus erityislain mukaisiin palveluihin syntyy, mikäli henkilö ei saa tarvitsemiaan palveluita yleislain perusteella. Päätöstä tehtäessä tulee soveltaa asiakkaalle edullisempaa lakia. Koska kehitysvammalaissa tarkoitetun erityishuollon palvelut ovat yleensä asiakkaalle maksuttomia, tulee kehitysvammalaki sovellettavaksi useimmissa tapauksissa. Kunnalla ei esimerkiksi ole oikeutta järjestää asumispalveluita sosiaalihuoltolain nojalla, koska se on asiakkaalle epäedullisempi vaihtoehto. Hallinto-oikeudet ovat lukuisissa päätöksissään todenneet, että koska henkilö ei saa riittäviä palveluja yleislain nojalla, hänelle on järjestettävä palvelut kehitysvammalain nojalla erityishuoltona. Nämä päätökset ovat koskeneet mm. asumispalveluita, aamu- ja iltapäivätoimintaa ja tilapäishoitoa.
Yleis- ja erityislain väliseen suhteeseen liittyy normaalisuuden periaate, joka on eräs keskeinen lähtökohta palveluita järjestettäessä. Normaalisuuden periaate tarkoittaa oikeutta elää kuten valtaosa ihmisistä elää. Normaalisuutta ja vammaispalveluiden toissijaisuutta ei ole perusteltua tulkita niin, että yleislain mukaiset palvelut katsottaisiin kategorisesti riittäviksi myös vammaisten ihmisten tarpeisiin. Normaalisuuden periaatteen ytimenä voidaan sen sijaan pitää ajatusta siitä, että vammaiselle henkilölle tulee pyrkiä palvelujen ja tukitoimien kautta turvaamaan mahdollisuus päästä samaan asemaan muiden kanssa sekä toimia ikänsä, kehitystasonsa ja yksilöllisten kykyjensä mukaisesti yhteiskunnan täysivaltaisena jäsenenä. Mikäli yleislakien mukaiset palvelut ja tukitoimet eivät riitä tähän tavoitteeseen pääsemiseen, on turvauduttava erityislakeihin. Niiden tarkoituksena on edistää vammaisen henkilön edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä ehkäistä ja poistaa vammaisuuden aiheuttamia haittoja ja esteitä.
Vammaispalvelulaki on kehitysvammalakiin nähden ensisijainen, mikäli palvelu tai tukitoimi voidaan myöntää molempien lakien perusteella. Kehitysvammaisilla henkilöillä on kuitenkin oikeus saada kehitysvammalain mukaisia palveluita silloin, jos vammaispalvelulain mukaiset palvelut eivät ole riittäviä tai sopivia.
Palveluista ja tukitoimista säätelevien lakien lisäksi kaikkea sosiaalihuollon päätöksentekoa, menettelyä ja esimerkiksi asiakasmaksuja säädellään yleislaein. Hallintolaki säätelee hallintoasioissa noudatettavasta menettelysta ja hyvän hallinnon perusteista. Sosiaalihuollon asiakaslaki säätelee muun muassa asiakkaan oikeuksista nimanomaisesti sosiaalihuollossa ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksulaki nimensä mukaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon maksuista.
Kansallinen lainsäädäntö:
Suomen perustuslaki (11.6.1999/731)
Hallintolaki (6.6.2003/434)
Sosiaalihuoltolaki (17.9.1982/710)
Sosiaalihuollon asiakaslaki (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 22.9.2000/812)
Asiakasmaksulaki (Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 3.8.1992/734)
Vammaispalvelulaki (Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 3.4.1987/380)
Vammaispalveluasetus (Asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista 18.9.1987/759)
Kehitysvammalaki (Laki kehitysvammaisten erityishuollosta 23.6.1977/519)
Kehitysvamma-asetus (Asetus kehitysvammaisten erityishuollosta 23.12.1977/988)
Laki vammaisetuuksista (Laki vammaisetuuksista 11.5.2007/570)
Laki omaishoidon tuesta (2.12.2005/937)
Tulkkauspalvelulaki (Laki vammaisten henkilöiden tulkkauspalvelusta19.2.2010/133)
Kotikuntalaki (11.3.1994/201)
Potilaslaki (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/785)
Perusopetuslaki (21.8.1998/628)
Päivähoitolaki (Laki lasten päivähoidosta 19.1.1973/36)
Holhoustoimilaki (Laki holhoustoimesta 1.4.1999/442)
Kansainväliset sopimukset:
YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleissopimus
YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksista koskeva yleissopimus
YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva yleissopimus
Euroopan ihmisoikeussopimus (yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi)
Euroopan sosiaalinen peruskirja
