Ohjaajien kokemuksia
Ohessa nykyisten ja vanhojen ohjaajiemme muistikuvia työstään.
Kertomukset ja kuvat ovat 1990- ja 2000-luvuilta.
Minua pyydettiin muistelemaan aikaani Tukiliiton ohjaajana ja mielihyvin muistelenkin tätä antoisaa aikaa, jota koin ohjaajana. Aloitin Tukiliitossa ensin harjoittelijana keväällä 2000 ja silloin jo kiinnostuin kurssityöstä. Myöhemmin samana kesänä osallistuin varsinaisena ohjaajana kesäkursseille.
Olen saanut tehdä todella moninaista ja vaihtelevaa kurssityötä vilkkaiden lasten Vilivilpertti-kurssilta rauhalliseen ja tunnelmalliseen aikuisten joulun viettoon asti. Täytyy myöntää että vietin viisi vuotta osa-aikaisena (kesä- ja loma-ajat) kurssiohjaajana ja todella nautin työstäni.
Kurssityössä yhdistyy niin moni asia, ikään kuin taianomaisesti, viikko vierähtää nopeasti uusia asioita tehdessä ja kurssiperheisiin tutustuessa.
Eikä mainitsematta saa jäädä ohjaajaporukat, kun vanhat kurssikonkarit tapaavat toisiaan eri puolilla Suomea ehkä vuosienkin päästä taas samalla kurssilla :).
Ja yllättävän nopeasti sitä itsekin muuttui parin kesän myötä keltanokasta kurssikonkariksi :).
Opin todella paljon uusia asioita kurssiohjaajana toimiessani, edelleen seison Tukiliiton eettisten periaatteiden takana, että jokaisella kehitysvammaisella on oikeus tasavertaiseen elämään suhteessa muihin ja että ohjaajana tuen kehitysvammaista kurssilaista vain sen verran kuin hän tukea tarvitsee. Ohjaajaporukassa ei oltu koskaan yksin, aina sai työtoverilta apua, mikä teki työstä lupsakampaa. Toisilta ohjaajilta saamaani apua arvostin aina paljon.
Niin, ohjaajana olet paljon vartijana (vastuussa), mutta yksin et joudu työskentelemään, koska yhdessä on aina monin verroin hauskempaa.
Mieleni sopukoistani löytyy todella monta hauskaa muistoa, milloin yhteisistä letunpaistoilloista kesäiltana Huvituksessa aina hevosajeluun tapaninpäivänä Mertiörannassa tai lumikengillä juoksemiseen järven jäällä Ilomantsissa. Ohjaajana saa varautua pitkiin, mutta riemukkaisiin työpäiviin. Mikään kurssi ei ole koskaan täysin samanlainen, mikä sai minut aina uudestaan ja uudestaan syttymään sekä innostumaan kurssityöstä!
Joten, uusi ohjaaja, voit onnitella itseäsi, jos valitsit tämän uskomattoman kurssityön osaksesi! Ainakin minä olen saanut unohtumattomia hetkiä kurssitöissä, jota ilolla ja hymyssä suin muistelen vuosien jälkeenkin!
Katja Pilvi
Ohjaaja vuosina 2000-2005 Tukiliitossa, jonka työn innoittamana nykyisin erityisopettajana Helsingissä.
No, sen voi sanoa että mukavaa oli.
Useimmiten työyhteisöt ja leiriläiset olivat mitä mukavinta porukkaa. Sitä parempi tunnelma oli ja sitä paremmin kurssit ja leirit menivät, mitä enemmän ihmiset olivat omaa rehtiä itseänsä ja tekivät työtä samanaikaisesti leppoisasti ja huumorilla mutta myös tunnollisesti. Onneksi valtaosa leireistä ja kursseista oli tällaisia!
Hyvät jatkot!
Kari Lounela
vs. toiminnanjohtaja
Tampereen elokuvajuhlat
