Oikeus seksuaalisuuteen

Teksti pohjautuu projektisuunnittelija Pia Henttosen Seksuaalikasvatus-esseehen, 2005.

Oikeus seksuaalisuuteen

Ympäristön on usein vaikea hyväksyä, että vaikeasti vammaisella nuorella on samat seksuaaliset tarpeet ja oikeus toteuttaa seksuaalisuuttaan kuin kaikilla muillakin.

Seuraava teksti pohjautuu projektisuunnittelija Pia Henttosen Seksuaalikasvatus-esseehen, 2005. Materiaalia saa lainata lähteen mainiten. Lähde: Nordeman, Margareta. 1999. Utvecklingsstörning och sexualitet. Pia Henttosen esseen on toimittanut Pia Kirkkomäki.

Kehitysvamma on oppimisen ja ymmärtämisen alueen vamma. Kehitysvammainen voi olla fyysisesti aikuinen ja hänellä voi olla aikuisen seksuaaliset tarpeet. Älyllisen vamman vuoksi ympäristö mieltää hänet kuitenkin lapseksi, jolla ei oleteta olevan seksuaalisia tarpeita.

Pahimmillaan vammaisen henkilön fyysisen sekä psyykkisen tuen ja avuntarve voi johtaa riippuvuussuhteeseen, joka altistaa vallankäytölle ja rajoittamiselle. Vallankäyttöä on esimerkiksi se, ettei seksuaalisuutta koskeviin kysymyksiin vastata, aiheesta ei saa puhua, vammaista ihmistä kielletään esimerkiksi tyydyttämästä itseään ja teosta rangaistaan. Vallankäyttöä on myös se, että vammaista henkilöä, jolla on seksuaalisuutensa kanssa pulmia, ei ohjata eikä neuvota.

Nimet ilmiöille, joita itsessä tapahtuu

Kehitysvammaisen seksuaalinen kehitys on tavallisesti samanlaista kuin muidenkin. Hän käy läpi samat psykoseksuaalisen kehityksen vaiheet. Kehitys saattaa kuitenkin ymmärrysvammasta ja lisävammoista tai -sairauksista johtuen olla viivästynyt. Henkilön seksuaaliset impulssit ja niiden tunnistaminen saattavat olla puutteellisia.

Kehitysvammaisille suunnatun seksuaalikasvatuksen ja -ohjauksen tavoitteena on saada lapsi/nuori/aikuinen tuntemaan olonsa turvalliseksi kehittyessään. Tarkoitus on antaa tietoa seksuaalisuudesta sekä antaa ilmiöille ja kokemuksille nimiä. Päämääränä on siis ohjata henkilön oman seksuaalisuuden toteuttamista käytännössä. Seksuaalikasvatuksen ja -ohjauksen avulla kehitysvammainen oppii tunnistamaan omat tunteensa ja tarpeensa sekä toteuttamaan ne itselle sopivalla ja sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla.

Kehitysvammainen ihminen tarvitsee samaa tietoa seksuaalisuudesta kuin kaikki muutkin. Tietoa fysiologisista ja psyykkisistä muutoksista, hyväksyttävästä seksuaalikäyttäytymisestä, sairauksista, ehkäisystä ja hygieniasta. Kehitysvammaisella ihmisellä on usein vähän ihmissuhteita, joten hänen kanssaan on tärkeä harjoitella, miten saadaan/ei saada yhteyttä muihin ihmisiin. Heikon itsetunnon ja ”opetetun kiltteyden” vuoksi tarvitaan myös opastusta omien rajojen säilyttämiseen ja toisen rajojen kunnioittamiseen.

Kehitysvammaisille suunnatussa seksuaalikasvatuksessa ja -ohjauksessa on tärkeää huomioida yksilöllisyys. Jokainen kehitysvammainen ihminen on yksilö vahvuuksineen ja heikkouksineen. Kasvatuksen ja ohjauksen keinot ja käytettävät välineet on räätälöitävä juuri tämän ihmisen tarpeisiin. Yksilöllisyys on haaste työntekijöille. Ohjaus ja opetus vaatii lukemattomia toistoja, kehitysvammaisen kehitystason ja opetustahdin hyväksymistä ja oikeiden kanavien etsimistä. Hyödyksi ovat ripaukset maalaisjärkeä ja luovuutta .

Jotta ohjaava henkilö voi hyväksyä kehitysvammaisen ihmisen keskeneräisyys, on hänen hyväksyttävä oma keskeneräisyytensä. Tärkeää on oman seksuaalisuuden, tarvitsevuuden sekä oman jatkuvan kasvun ymmärtäminen. Kasvattajana ja ohjaajana toimiminen vaatii myös omien asenteiden, arvojen ja tavoitteiden läpikäymistä.

Oppimisen ja ymmärtämisen vamman taso vaikuttaa siihen, miten kehitysvammainen ilmaisee, tunnistaa ja toteuttaa seksuaalisuuttaan. Kaikki ongelmat eivät välttämättä johdu kehitysvammaisuudesta. Seksuaalisuuden rakentumiseen vaikuttavat esimerkiksi sosiaalinen kömpelyys, heikko itsetunto, vähäiset ihmissuhteet ja kokemusten puute.

 

Henkilöt, joiden kehitysvamma on vaikea tai syvä

”Haistan, maistan, näen, kuulen, tunnen. Elämä on tässä ja nyt.”

Vaikeasti kehitysvammaisen henkilön seksuaalinen kehitys on todennäköisesti viivästynyttä. Perustarpeiden tyydytys, hyvä perushoito ja toistuvat rutiinit luovat turvaa. Toisaalta riittävästi virikkeellinen ympäristö estää turhautumisen ja häiriökäyttäytymisen. Keho- ja liikekokemusten saaminen ja salliminen on monin tavoin tärkeää. Ne auttavat esimerkiksi hahmottamaan omaa kehoa.

Vaikeasti kehitysvammaisen ihmisen seksuaalisuus voi olla hyvin impulsiivista. Hänellä ei ole kykyä ennakoida seksuaalisen käyttäytymisen seuraamuksia. eikä kykyä ymmärtää sosiaalisten sääntöjen ja soveliaisuuden vaatimuksia. Kuitenkin vaikeasti kehitysvammaisella on kyky kokea mielihyvää. Monet nauttivat hellyydestä ja kosketuksesta, joten esimerkiksi perushoitoon liittyvään kylvetykseen, rasvauksiin ja hierontaan kannattaa varata aikaa.

Seksuaalinen tyydyttämättömyys voi aiheuttaa turhautumista, joka voi ilmetä aggressiivisuutena ja jopa itsen vahingoittamisena. Ongelmakäyttäytymisen syitä voi olla vaikea tulkita, sillä vaikeasti kehitysvammainen ei kykene käyttämään kieltä itseilmaisussa. Käyttäytymisen tulkinta jää hoitavan henkilön varaan.

Joskus hoitavan henkilön voi olla vaikea hyväksyä seksuaalisia reaktioita. Esimerkiksi vanhemman voi olla vaikea kestää aikuisen poikansa erektiota pesutilanteessa. Alapesu voi olla kuitenkin ainoa tilanne, jossa hoidettava henkilö saa mielihyvää sukupuolielinten alueelta.

Vaikeasti kehitysvammaista henkilöä ohjataan konkreettisilla toimilla. Esimerkiksi itsetyydytystilanteessa opastetaan omaan huoneeseen tai vessaan. Jos käyttäytymistä pitää muuttaa, voidaan käyttää käyttäytymisterapeuttisia tekniikoita kuten toivotun toiminnan palkitseminen ja ei –toivotun huomiotta jättäminen. Ohjeiden, kiitoksien ja kieltojen pitää olla ”lyhyitä viestejä”, esimerkiksi tee näin, ei, irti, hyvä, hienosti…

Tärkeää on lempeä ohjaus sekä rauhallinen ja luonteva suhtautuminen seksuaalisuuteen. Puheen lisäksi tarvitaan myös muita ohjauksen välineitä, kuten kosketuksilla ohjaamista, kuvia ja viittomia. Vaikeasti kehitysvammaisen on tärkeä oppia nimeämistä ja tulkitsemista vaikka ne sitten tapahtuisikin käytännössä ohjaavan henkilön avustuksella. Vaikka vaikeasti vammainen ei välttämättä kykene ilmaisemaan, hän voi silti kyetä ymmärtämään reaktioitaan. Ohjaava henkilö voi nimetä esimerkiksi vaikeasti kehitysvammaisen henkilön käytöksestä reaktiot ei tykkää, tykkää, pois, luo.

Henkilöt, joiden kehitysvamma on keskitasoa

”Ymmärrän, että on mennyt aika, nyt ja tuleva aika. En ymmärrä, mikä on pitkä aika ja lyhyt aika.”

Henkilöt, joilla on keskiasteinen kehitysvamma, pystyvät tuottamaan mielihyvää itselleen. Ohjaus itsetyydytykseen on tärkeää. Monella on seksisuhteita. Osalla on vastuullisia ja rakastavia parisuhteita.

Keskiasteisesti kehitysvammainen ei välttämättä löydä seksuaalisen tyydytyksen keinoa itse vaan tarvitsee opastusta. Tyydytyksen tekniikat voivat olla puutteellisia ja ne saattavat jopa aiheuttaa vahinkoa itselle tai muille. Jos seksuaalinen toiminta ei johda toivottuun lopputulokseen, seurauksena voi olla turhautuminen. Joskus keskiasteisesti kehitysvammainen henkilö tarvitsee opastusta sopivien tekniikoiden, tilanteiden ja paikkojen löytämiseen. Seksuaalisuus voi myös ilmetä verhoutuneissa muodoissa esimerkiksi ylisyömisenä tai aggressiivisuutena . Näin on erityisesti silloin, kun henkilö on turhautunut tai ahdistunut, seksuaalisen toiminnan jäätyä kesken.

Keskiasteisesti kehitysvammaista henkilöä ohjataan monin keinoin. Ohjaus tapahtuu puhumalla mutta lisäksi myös viittoen, kuvin, näyttäen, kädestä pitäen yms. Pelkkä puhe ei riitä ohjauksen välineenä, vaan tarvitaan konkreettista apua.

Keskiasteisesti kehitysvammainen ihminen tarvitsee opastusta seksuaalisten tuntemuksien ja tarpeiden tunnistamiseen sekä niiden nimeämiseen. On tärkeää harjoitella ystävyyden, ihastumisen, rakastumisen ja rakastamisen eroja. Keskiasteisesti kehitysvammaisen on tärkeä opetella miten näitä tunnetiloja ilmaistaan, miltä ne tuntuvat ja mitä tuntemuksiin liittyy.

Erityisesti ohjausta tarvitaan itsetyydytykseen. Tärkeää on opetella itsekontrollin keinoja ja seksuaaliseen tyydytykseen soveliaita paikkoja. Keskiasteisesti kehitysvammainen kykenee usein erottamaan julkisen, yhteisen ja yksityisen paikan, jos hänelle opetetaan ne.

Tärkeää on myös oppia, että itsellä ja toisilla on omat rajat sekä oikeus omaan kehoon. Rajoja ei saa ilman lupaa ylittää. Keskiasteisesti kehitysvammaista henkilöä on erityisen tärkeää opastaa turvallisuustaitoihin, koska hän kykenee liikkumaan itsenäisesti tutuissa paikoissa.

Ohjausta tarvitaan myös viehättävyyteen ja hygieniaan liittyvissä asioissa. Samoin erilaisten ihmisten, (läheinen, tuttu, outo) kohtaamista on hyvä harjoitella. Joitakin ihmisiä voi halata mutta useimpia voi tervehtiä vain kädestä.

Keskiasteisesti kehitysvammaista on ohjattava eri -ikäisten tunnistamiseen, sukupuolien ja sukupuoliroolien tunnistamiseen. 40-vuotias ei ole enää tyttö, vaan nainen. 40-vuotias mies ei voi noin vain voi mennä mukaan leikkipuistossa lasten leikkiin. On tärkeää tietää, että aikuisilla on asioita, jotka kuuluvat vain aikuisille ja lapsilla on juttuja, jotka kuuluvat vain lapsille.

 

Henkilöt, joiden kehitysvamma on lievä

”Ymmärrän vammaisuuteni. Erityinen haasteeni on löytää oma paikkani vammaisten ja ei-vammaisten joukossa.”

Lievästi kehitysvammaisten seksuaalinen kehitys on yleensä iän mukaista. Lievästi kehitysvammaisilla henkilöillä on kyky seksuaalisten impulssien ja tarpeiden tutkimiseen, suuntaamiseen ja kontrollointiin. Vaikka vamma on lievä, sanallinen seksuaalivalistus ja neuvonta pitää tehdä konkreettisella kielellä.

Lievästi kehitysvammaisella ihmisellä voi olla huono itsetunto. Hän tajuaa oman vammaisuutensa, hänellä on kokemus omasta erilaisuudestaan. Huono itsetunto ja ihmissuhteiden vähäisyys voivat aiheuttaa sosiaalista kömpelyyttä. Lievästi kehitysvammainen voi olla myös tietämätön esimerkiksi parisuhteen sanattomista ”pelisäännöistä”. Pelisääntöihin tarvitaan opastusta. Ne on vaikea oppia pelkästään havainnoimalla muiden toimintaa.

Lievästi kehitysvammainen henkilö voi huonosta itsetunnosta sekä tykätyksi ja hyväksytyksi tulemisen tarpeesta johtuen ajautua ”huonoon seuraan”. Esimerkiksi lievästi kehitysvammainen nainen saattaa suostua ”juopporemmin panopatjaksi” rakkauden puutteessaan tai nuori mies suostuu ”fiksumpien” yllyttämä viuhahtelemaan alasti koko kansan edessä vain saadakseen porukan hyväksynnän. Toiminnan todellisten seurauksien ajattelu saattaa olla vaikeaa ymmärrysvammasta johtuen. Soveliaan seksuaalisen käyttäytymisen harjoittelu on tärkeää, samoin kuin se, että henkilö tajuaa olevansa vastuussa omasta käyttäytymisestään.

Lievästi kehitysvammainen henkilö tarvitsee itsenäisten kykyjensä vuoksi erityistä ohjausta Itsestä huolehtimiseen sekä ehkäisyn ja hygienian hoitamiseen. Turvakasvatus, johon liittyy myös itsekunnioituksen löytämistä, itsemääräämisoikeuden harjoittelua ja ohjausta viehättävyyteen on tärkeää.

Opastusta voidaan tarvita oikean itsetyydytyksen tekniikan löytämiseen, lähellä oloon ilman seksiä, erilaisiin hyväilyihin ja yhdyntätekniikkaan. Tutustuminen omaan kehoon ja toisen erilaiseen kehoon sekä kehon reaktioihin on tärkeää. Lievästi kehitysvammaisen on tärkeä myös oppia fantasian ja todellisuuden ero. Kaikkea saa ajatella, mutta kaikkea ei voi saavuttaa ja toteuttaa.

 

Kuvituskuva: Nathan Anderson, Unsplash Photo Community.