Äiti

Perheenäidin ajatuksia arjesta

” Tärkeitä asioita minulle ovat lapsi, mies, asunto, työpaikka ja kaverit. Jos minulle tulee huolia, avohuollon ohjaajani kuuntelee minua.”

” Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä kuusitoista vuotta ja meillä on neljätoistavuotias poika. Löysin puolisoni maakuntalehden ilmoituksen kautta. Kirjoitin ensin miehelle ja sitten hän soitteli minulle. Kerran mies ilmaantui yllättäen kotiini. Äitini oli sydän syrjällään. Minä ajattelin, että ovesta tulikin komea mies.”

” Seurustelimme puoli vuotta ja menimme kihloihin salaa. Kotonani äitini huomasi kuitenkin heti sormuksen, kun pidin kättäni selkäni takana. Kävimme myös kihlakuvassa ja sain mieheltä ruusukimpunkin. Puoli vuotta kihlauksesta menimme naimisiin. ”

” Mies ehdotti, että tehdään muksu. Itsekin ajattelin, että olisi kyllä hirmu hienoa, jos minulla olisi vauva. Lopetin pillereiden syönnin ja tulin raskaaksi. Kun äitini kuuli, että olen raskaana, hän oli kiukkuinen. Soitin siten myöhemmin isälle ja kyselin, että onkohan äiti jo leppynyt. Isäni vastasi siihen menevän jonkin aikaa. ”

” Odotusaikana kävimme yliopistollisessa sairaalassa tutkimuksissa. Siellä kerrottiin, että minulla 50 prosentin mahdollisuus saada kehitysvammainen lapsi. Veljelläni on Fragile X-oireyhtymä. Yritin mennä antamaan sikiöstä istukkanäytteenkin, mutta pelkäsin neulaa niin, ettei näytettä voitu minusta ottaa. Lääkäri sanoi, ettei koetta tehdä väkisin. Hän kertoi, että testi voidaan tehdä lapsen syntymänkin jälkeen. ”

” Vatsani oli loppuajasta kuin iso pallo ja odotin kovasti, että tilanne helpottaa. Poikani syntyi ja hänellä todettiin kehitysvamma. Minulle tehtiin synnytyksen jälkeen myös sterilisaatio. Ajattelin, että yhdessä lapsessa onkin tarpeeksi hoitamista. Poikani synnyttyä äitini ei enää ollutkaan vihainen. Hän tuli minua laitokselle katsomaan ja kaikki oli taas hyvin. Hän jopa yhden kerran hoiti lasta, kun minun piti käydä jälkitarkastuksessa. Saimme kotona myös kuntoutushoitajalta apua. Nykyään mieheni vanhemmat hoitavat paljon poikaa ja ostavat hänelle esimerkiksi vaatteita.”

” Lastani on hankalaa saada tottelemaan. Hän kiukutteli paljon jo pienenä. Esimerkiksi koulutaksiin mennessä lapsi sai raivokohtauksen ja löi aivan veteläksi. Minulle ei jäänyt siinä tilanteessa muuta vaihtoehtoa kuin soittaa avohuollon ohjaajalleni ja kysyä, mitä ihmettä asialle voisi tehdä. Meille tuli sitten kodinhoitaja parin viikon ajan joka aamu auttamaan pojan lähdössä. ”

” Poikamme saa fysioterapiaa ja musiikkiterapiaa. Käytimme hänelle jossakin vaiheessa kuviakin päivärytmin selvittämisessä. Haemme Kelan kautta pojalle hoitotukea säännöllisesti. Avohuollon ohjaaja täyttää paperit puolestamme, kun hän osaa sen paremmin. Poika käy jo itsenäisesti keskustassa pyöräilemässä kaverinsa kanssa. Hän osaa myös tulla itse pois koulusta. Murrosikäistäni on vaikea saada pitämään huonettaan siistinä. Hän huutaa paljon, jos hän ei saa tahtoaan perille.”

” Mies hoitaa meillä raha-asiat ja maksaa laskut. Meillä on yhteinen tili ja asumme omassa osakkeessamme. Minä huolehdin pojan kouluasioista, läksyistä, asunnon siivouksesta ja pyykinpesusta. Mieheni on pitkään ollut samassa paikassa töissä. Laitan hänelle ruuan valmiiksi, kun hän tulee töistä. ”

” Minulla ei ole sellaisia ystäviä, jotka kuuntelisivat minua. Yksi ystävä minulla oli SPR:n kautta ja kävimme hänen kanssaan kesäteatterissa ja shoppailemassa. Sitten hän sairastui ja myöhemmin näin hänen kuolinilmoituksensa lehdestä. Hän oli hyvä ihminen. ”

” Minulla on ollut monenlaisia työpaikkoja. Nyt teen töitä työkeskuksessa. Välillä olin pitkään kotona ja silloin seinät alkoivat kaatua päälle. Pääsin psykologin testaukseen ja myöhemmin minut ohjattiin työhönvalmennuskeskukseen. Aluksi siellä oleminen tuntui tyhmältä, kun paikka oli täynnä kehitysvammaisia. Ajattelin, että lähdenkö täältä hiiteen. Pikku hiljaa aloin kuitenkin viihtyä. Ensin olin käsityöpuolella ja sitten pääsin keittiöön. Minulla onkin keittiöalan koulutus. ”