Takaisin etusivulle » A- A A+ Sivukartta

Ajankohtaista

18.10.2011
Suomen Kuvalehti: Suomi on erityisopetuksen luvattu maa
 

Suomen Kuvalehdessä on julkaistu laaja artikkeli erityisopetuksesta. Artikkelissa erityispedagokiikan professori Timo Saloviita väittää, että lasten syrjintää ei enää tunnisteta, koska se on muuttunut jokapäiväiseksi. Saloviita kutsuu erityisopetusta ”oppilaan varhaiseksi puuttumiseksi luokasta” tai ”erityistarveteollisuudeksi”. ”Jokaisella on oikeus kuulua yhteiskuntaan, mutta meillä poikkeaviksi koetut lapset syrjitään erityisluokalle, pahimmassa tapauksessa säilytyspaikkana on koulun kellari.”

Saloviidan mielestä kouluissa tehdään paljon turhia siirtoja, joiden vaikutukset ovat dramaattisia.

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen näkee asian toisin.

”Kaikille on turvattava yksilöllinen tuki ja oikeus oppimiseen. Rahoituksen muututtua erityistä tukea eivät saa läheskään kaikki lapset, jotka sitä tarvitsevat."

 

Puolesta ja vastaan
Erityisluokilla on puolustajansa, samoin koululla, jossa kaikki opiskelevat yhdessä.

Erityisluokkien puolesta: Ei tee hyvää lapsen minäkuvalle, jos hän on luokan ainoa puhevikainen, ylivilkas tai vammautunut.
Erityisluokkia vastaan: Lasten ominaisuuksilla ei ole merkitystä, jos kaikki hyväksytään.

P: Poikkeavaa lasta kiusataan normaaliluokassa.
V: Totta, mutta häntä kiusataan vielä enemmän erityisluokassa.

P: Erityisoppilaat haittaavat muiden opiskelua, jos he ovat tavallisissa luokissa.
V: Erityisoppilas ei ole synonyymi häirikölle. Jos häiritsevä oppilas siirretään erityisluokalle, hän häiritsee erityisoppilaita.

P: Jokainen tapaus on erilainen. Erityisluokalla oleminen ja integraatio tavalliseen luokkaan täytyy ratkaista aina tapauskohtaisesti.
V: Näin ei nyt tehdä. Erityisluokalle voidaan sijoittaa esimerkiksi pelkän diagnoosinimikkeen perusteella.

 

Lue juttu ja osallistu keskusteluun: http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/professori-timo-saloviita-siirto-erityisopetukseen-on-lapsen-syrjimista



Tämän ajankohtaista-uutisen osoite on:
http://www.kvtl.fi/fi/ajankohtaista/lisaa-ajankohtaisia/?nid=276

 
   

 

Suomi on erityisopetuksen luvattu maa. Vuosina 1995-2010 erityisopetuksen oppilaiden määrä lähes kolminkertaistui vajaasta kolmesta prosentista 8,5 prosenttiin. Reilusta puolesta miljoonasta peruskoululaisesta 46 700 oli siirretty erityisopetukseen syksyllä 2010.

Erityispedagogiikan professori Timo Saloviita Jyväskylän yliopistosta sanoo, että Suomella on erityisluokkasiirtojen maailmanennätys. Erityisluokalle kokonaan tai osittain siirrettyjä on kuutisen prosenttia, loput saavat erityisopetusta tavallisessa luokassa.

Saloviidan mukaan monessa muussa maassa on toisin: erityisluokille on siirretty alle prosentti perusopetusta saavista lapsista esimerkiksi Islannissa, Norjassa, Espanjassa, Portugalissa ja Kreikassa.

”Maissa, joissa on vain vähän erityisoppilaita, he ovat vammaisia. Suomessa yleisin siirron syy ovat oppimisvaikeudet”, Saloviita sanoo.

OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen sanoo tilaston kertovan karua kieltään siitä, että ongelmissa olevien lasten ja nuorten määrä sekä ongelmien vaikeusaste ja monimuotoisuus ovat kasvaneet.

Saloviita taas uskoo, etteivät lapset ole muuttuneet vaan heihin suhtautuminen on muuttunut: yhä useammat luokitellaan poikkeaviksi.

”Erityisopetus on lasten erottelua, josta on luotu sankaritarina. Siinä oppilas, usein poika, on kuntoutuja, jonka parannusohjelmaan kuuluvat tarvittavat tukitoimet. Auttaja on opettaja.”

Todellisuus kertoo professorin mukaan moraalisen aistin turtumisesta. Lasten syrjintää ei enää tunnisteta, koska se on muuttunut jokapäiväiseksi.

”Ajatelkaa, jos sanottaisiin, että mustaihoisen oppilaan on parempi olla pienessä ryhmässään maahanmuuttajiin erikoistuneen opettajan hoivissa ja erillään muiden lasten joukosta.”

Saloviita kutsuu erityisopetusta ”oppilaan varhaiseksi puuttumiseksi luokasta” tai ”erityistarveteollisuudeksi”.

”Jokaisella on oikeus kuulua yhteiskuntaan, mutta meillä poikkeaviksi koetut lapset syrjitään erityisluokalle, pahimmassa tapauksessa säilytyspaikkana on koulun kellari.”

YK:n linja ei toteudu

Erityisopetuksen yleisin muoto on erityisopettajan antama tukiopetus, vaikkapa matematiikassa. Osa-aikainen erityisopetus ei edellytä hallintopäätöstä, ja sitä sai viime vuonna lähes neljännes oppilaista, liki 128 700 peruskoululaista.

Saloviita ei pidä sitä ongelmallisena. Sen sijaan hän kritisoi erityisopetuksen muotoa, jossa oppilas siirretään erityisluokalle yleensä opettajan aloitteesta. Lopullisen erityisen tuen päätöksen tekee kunnan johtosäännön määrittelemä taho, usein opetuspäällikkö, koulutoimenjohtaja tai erityisopetuksesta vastaava, joskus rehtori. Siirto ei välttämättä vaadi lääketieteellistä diagnoosia.

Erityisopetus on kannattajiensa mukaan hyvä asia, koska yksilöllisten edellytysten huomioiminen on erityisopetuksessa paremmin mahdollista kuin isoissa ryhmissä. Jos joku tarvitsee erityistä tukea, hänellä on siihen oikeus.

Niin sanotun inkluusion puolustajat sen sijaan kannattavat kaikkien lasten yhteisopetusta, koulua kaikille. Normaalin kouluympäristön koetaan olevan ihmisoikeus, parantavan erityisoppilaan oppimistuloksia ja hyödyttävän muitakin oppilaita ilman, että siitä olisi kenellekään haittaa.

Suomessa erityisoppilaatkin pyritään sijoittamaan pääasiassa lähikouluihinsa, mutta Saloviidan mukaan oppilaita eristetään myös niissä. Puolueista vain vasemmistoliitto ja vihreät ilmoittavat ohjelmassaan edistävänsä inkluusiota, kaikkien koulua, joka on kansainvälisessä lainsäädännössä vahvistettu ihmisoikeusperiaate. Sopimuksen on myös Suomi allekirjoittanut, muttei ratifioinut.


 
Takaisin