Takaisin etusivulle » A- A A+ Sivukartta

Ajankohtaista

10.10.2011
TS: Laitoksesta omaan kotiin
 

Turun Sanomien päätoimittaja Riitta Monto kirjoittaa kolumnissaan 9.10.2011

"Suomi on allekirjoittanut YK:n vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen. Sopimus velvoittaa valtiot varmistamaan, että vammaiset henkilöt voivat itse valita asuinpaikkansa, asumismuodon ja asuinkumppaninsa. Siis elää ja asua samoin kuin muutkin.

Suomi tukee kehitysvammaisten aikuisten itsenäistä elämää. Periaate on selvä ja sen käytännön toteutukseen on ryhdytty.

Laitosovia on avattu jo aiemminkin, kun on pyritty edistämään vammaisten oikeutta osallistua työelämään.

YK:n yleissopimukseen on selkeästi kirjattu, että vammaisella on yhtäläinen oikeus elää yhteisössä ja tehdä samanlaisia valintoja kuin muutkin.

Kun olemme tämän periaatteen hyväksyneet, se tarkoittaa myös sitä, että pitkäaikaisestakin laitosasumisesta pyritään aktiivisesti eroon.

2010-luvulla vammaisen ihmisen pitää voida asua laitoksen sijaan omassa kodissaan. Kun laitoksen tilalle tarjotaan yksilöllisempiä asumisratkaisuja, tarvitaan itsenäisen elämän tueksi myös monia tukipalveluja.

Perusteellisessa raportissa todetaan, että Suomessa kehitysvammainen aikuinen voi asua itsenäisesti, turvallisesti ja elää täysipainoista elämää, jos asuntoratkaisu on toimiva ja tukipalvelut riittäviä. Kehitysvammaisten yksilöllinen asuminen -raportti (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007) korostaa, että tulevaisuudessa kehitysvammaiset voivat asua kuten muutkin Suomen kansalaiset.

Käytännön ongelmia toki riittää ratkaistavaksi. Oma haasteensa on kumota ennakkoluuloja, joita näyttää tulevan kaikkialla vastaan, kun yhdenvertaisuuden periaatetta ryhdytään toteuttamaan käytännössä.

Laitoshoitoa pyritään korvaamaan 600 asunnon vuosivauhtia. Myös palvelujen rahoitus pitää ratkaista, jotta perusoikeudet, oikeudenmukaisuus ja ihmisoikeudet toteutuvat.

Kunnissa on ryhdytty sanoista tekoihin. On tarjottu tontteja uusia palveluasuntoja varten. Uudisrakentamisen lisäksi on annettu lupa muuttaa vanha koulu tai tehdas asumiskäyttöön.

Näyttää kuitenkin ikävästi siltä, että samaan tahtiin kun kerrotaan kehitysvammaisten uusista asuintaloista, uutisoidaan myös hankkeiden synnyttämästä vastustuksesta.

Adresseja kerätään milloin Loimaalla, milloin Liedossa tai Turussa.

Vastustuksen kohde voi kehitysvammaisten asuntolan lisäksi olla myös vanhaan kouluun kaavailtu yksityinen lastensuojelulaitos, kuten Paimiossa. Tai SOS-lapsikyläkoti, kuten aikanaan Kaarinassa. Vastaanottokeskuksien ja kuntoutuslaitosten aiheuttamat liikenneongelmat ovat myös naapureiden ennakkoarvioissa erittäin yleisiä. [...]"

 

 

Lähde:
www.ts.fi/online/mielipiteet/kolumni/264719

 

 
   

 

Liikenneongelmia ja kodinkonekuluja

Turun Sanomat 9.10.2011 02:36:46

Suomi on allekirjoittanut YK:n vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen. Sopimus velvoittaa valtiot varmistamaan, että vammaiset henkilöt voivat itse valita asuinpaikkansa, asumismuodon ja asuinkumppaninsa. Siis elää ja asua samoin kuin muutkin.

Suomi tukee kehitysvammaisten aikuisten itsenäistä elämää. Periaate on selvä ja sen käytännön toteutukseen on ryhdytty.

Laitosovia on avattu jo aiemminkin, kun on pyritty edistämään vammaisten oikeutta osallistua työelämään.

YK:n yleissopimukseen on selkeästi kirjattu, että vammaisella on yhtäläinen oikeus elää yhteisössä ja tehdä samanlaisia valintoja kuin muutkin.

Kun olemme tämän periaatteen hyväksyneet, se tarkoittaa myös sitä, että pitkäaikaisestakin laitosasumisesta pyritään aktiivisesti eroon.

2010-luvulla vammaisen ihmisen pitää voida asua laitoksen sijaan omassa kodissaan. Kun laitoksen tilalle tarjotaan yksilöllisempiä asumisratkaisuja, tarvitaan itsenäisen elämän tueksi myös monia tukipalveluja.

Perusteellisessa raportissa todetaan, että Suomessa kehitysvammainen aikuinen voi asua itsenäisesti, turvallisesti ja elää täysipainoista elämää, jos asuntoratkaisu on toimiva ja tukipalvelut riittäviä. Kehitysvammaisten yksilöllinen asuminen -raportti (Sosiaali- ja terveysministeriö 2007) korostaa, että tulevaisuudessa kehitysvammaiset voivat asua kuten muutkin Suomen kansalaiset.

Käytännön ongelmia toki riittää ratkaistavaksi. Oma haasteensa on kumota ennakkoluuloja, joita näyttää tulevan kaikkialla vastaan, kun yhdenvertaisuuden periaatetta ryhdytään toteuttamaan käytännössä.

Laitoshoitoa pyritään korvaamaan 600 asunnon vuosivauhtia. Myös palvelujen rahoitus pitää ratkaista, jotta perusoikeudet, oikeudenmukaisuus ja ihmisoikeudet toteutuvat.

Kunnissa on ryhdytty sanoista tekoihin. On tarjottu tontteja uusia palveluasuntoja varten. Uudisrakentamisen lisäksi on annettu lupa muuttaa vanha koulu tai tehdas asumiskäyttöön.

Näyttää kuitenkin ikävästi siltä, että samaan tahtiin kun kerrotaan kehitysvammaisten uusista asuintaloista, uutisoidaan myös hankkeiden synnyttämästä vastustuksesta.

Adresseja kerätään milloin Loimaalla, milloin Liedossa tai Turussa.

Vastustuksen kohde voi kehitysvammaisten asuntolan lisäksi olla myös vanhaan kouluun kaavailtu yksityinen lastensuojelulaitos, kuten Paimiossa. Tai SOS-lapsikyläkoti, kuten aikanaan Kaarinassa. Vastaanottokeskuksien ja kuntoutuslaitosten aiheuttamat liikenneongelmat ovat myös naapureiden ennakkoarvioissa erittäin yleisiä.

Suvaitsevuus on vaikea asia. Otetaan esimerkki monikulttuurisesta Turusta, jossa äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia puhuu 13 000 turkulaista. Turun kaupunginjohtaja on todennut, että maahanmuuttajilla on suuri positiivinen merkitys Turulle ja koko seudun kehitykselle. Tärkeitä turkulaisia arvoja puolestaan ovat kansainvälisyys, monikulttuurisuus ja suvaitsevaisuus.

Kun kaupungin tilaama ”tutkimus” sitten paljasti, että maahanmuuttajista aiheutuu kaupungille myös kustannuksia, syntyi kohu. ”Tutkimuksen” luvuista paljastui muun muassa, että maahanmuuttajavaltaisissa taloissa kodinkoneiden huolto- ja korjauskustannukset olivat noin 50 euroa suuremmat kuin kantaväestön taloissa.

50 euroa vuodessa. Ajatella!

Kirjoittaja on Turun Sanomien päätoimittaja.

Riitta Monto


 
Takaisin