Valintoja tekemässä

Marraskuun ensimmäinen päivä oli perheellemme tärkeä päivä, joka toistuu joka vuosi. Silloin koemme, että meitä perheenä kuunnellaan ja voimme vaikuttaa vaikeasti monivammaisen tyttäremme Minnan asioihin. Hänen yksilöllinen suunnitelmansa asumisesta ja päivätoiminnasta päivitettiin palvelukodissa, jossa hän asuu ja osallistuu päivätoimintaan. Palaverissa olivat mukana palvelukodin johtaja, asumisesta sekä päivätoiminnasta vastaavat ohjaajat, omaohjaaja, Minna ja minä.

Minna istui pöydän päässä kuunnellen tarkasti ja välillä hymisi osoittaen tietävänsä, kenen ja mistä asioista puhutaan. Hän kommunikoi hyminällä, eleillä ja ilmeillä. Mietin äidin näkökulmasta, osaanko tulkita Minnaa oikein, tulevatko hänen tahtonsa sekä tarpeensa tiettäväksi ja teenkö oikeita päätöksiä hänen puolestaan. Entä jos minulla on ongelmia Minnan ymmärtämisessä, niin osaako palvelukodin henkilökunta tulkita oikein, onko tarpeeksi aikaa kuunnella ja odottaa vastausta häneltä?

Omaohjaaja kertoi tilanneensa Minnalle tämän valitseman täytekakun syntymäpäiväksi. Ensin hän oli tulostanut kotileipomon kotisivuilta kuvia kakuista. Sitten ohjaaja oli näyttänyt kahta kuvaa kerrallaan Minnalle ja kertonut kakuista, millaisia ne olivat. Mikään kuvista ei ollut kiinnostanut Minnaa. Aikaa oli mennyt varttitunti ja näytti jo siltä, että syntymäpäivä vietetään ilman kakkua. Yllättäen Minna oli kurkottanut käteensä suklaakakun kuvan ja hymissyt. Se oli hyvä valinta makean ystävälle, jonka suurta herkkua suklaa on.

Sovimme, että lisäämme Minnalle omien valintojen mahdollisuuksia, sillä siten hän pystyy vaikuttamaan elämänsä sisältöön. Aiemmin Minna on voinut valita kahdesta vaatevaihtoehdosta tai cd-levystä, mutta valikoimaa laajennetaan koskemaan muitakin asioita: esimerkiksi kuunteleeko hän musiikkia vai osallistuuko atk-tuokioon. Tulevaisuudessa on mielenkiintoista seurata, millaisia valintoja Minna tekee ja mitä nämä valinnat kertovat hänestä ja hänen mieltymyksistään.

Minna pystyy vaikuttamaan pienillä valinnoilla elämäänsä oman kotinsa seinien sisäpuolella, mutta miten käy sitten kodin ulkopuolella? Myös siellä Minnaa avustamaan tarvitaan henkilö, joka tuntee hänet niin hyvin, että kykenee toimimaan tulkkina. Yhdessä on mukavaa käydä vaikka ostoksilla tai hampurilaisella.

Tilasin netin kautta Minnalle Leija-lehden. Se on ensimmäinen lehti, joka tulee hänen omalla nimellään. Ihmettelin, kun en saanut tilausvahvistusta. Minnan omassa kodissa sekin asia selvisi. Tilausvahvistus oli tietysti lähetetty näytenumeroiden kera hänelle eli henkilölle, jolle lehti oli tilattu. Minulla riittää oppimista, että Minna on päämies, vaikka häntä tuetaan ja autetaan lähes kaikissa asioissa. Usein asioita olisi helpompaa tehdä toisen puolesta.

Lähdin hyvillä mielillä kotiin palaverista ja mietin niitä valintoja, joita olin itse tehnyt elämäni aikana. Yhden vaikeimmista teimme mieheni kanssa yhdessä ja se koski Minnan muuttamista lapsuuden kodista omaan kotiin. Erilaisia vaihtoehtoja asumisyksiköistä ei ollut tarjolla – oli vain yksi ainoa. Mutta siihen mahdollisuuteen oli tartuttava kiinni. Ja se kannatti!

Minnalle ja meille vanhemmille avautuivat eteen erilainen elämä ja uudet mahdollisuudet hänen itsenäistyttyään:

Elämän tarkoitus on luoda se kuka
ja mitä sinä olet
ja sitten kokea se.

Eija Parttimaa
Kajaani