Hyvät blogin lukijat.
Kesälomat on kohta pidetty. Minunkin lomani toimintakeskuksesta, työstä ja järjestötyöstä alkaa päättyä. Ensimmäiseksi työasiaksi nousevat henkilökohtainen apu ja siihen liittyvät ongelmat.
Hetaliitto on kutsunut vammaisjärjestöt tekemään selvitystä henkilökohtaisen avun ongelmista. Asiasta tehdään selvitys, jotta lakia voitaisiin parantaa ja tehdä esitys peruspalveluministerille.
Eräs henkilökohtaisen avun ongelma, jota olemme jo keväällä pohtineet on työnantajuus. Joskus henkilökohtaisen avustajan työnantaja eli hän, jota avustetaan, on lapsi. Voi myös olla, että toinen avustettavan vanhemmista on työnantaja ja toinen vanhemmista on avustaja.
Toinen ongelma on, että kehitysvammaiset eivät saa henkilökohtaista apua kuin hallinto-oikeuden kautta. Henkilökohtainen apu on subjektiivinen eli kaikille kuuluva oikeus, mutta henkilökohtaisen avustajan kunta voi myöntää harkintansa mukaan. Usein henkilökohtaisen avun päätös on kielteinen kun henkilö ei osaa kertoa esimerkiksi sitä mihin hän haluaisi mennä yhdessä avustajan kanssa.
Palveluntuottajat ovat eräs ongelma. On erilaisia ylikansallisia yhtiöitä, jotka eivät tiedä, mitä laki henkilökohtaisesta avusta sisältää. Kirjavaan käytäntöön tarvitaan nyt selkoa.
Laki on ollut voimassa jo neljä vuotta.
Elokuussa aletaan keskustella kehitysvammalain kumoamisesta. Sekin on meille yhtä iso asia.
Ulla Topi
Valtakunnallinen jäsen 20-10-12
2012
klo20:55 / Jukka Palokangas
Tärkeitä asioita nostit esille!
Henkilökohtainen apua arvostetaan liian vähän, mikä näkyy työn laadussa ja palkan vähyydessä.
Henkilökohtaisena avustajana oleminen ei sovi kenelle tahansa. Mielestäni siihen tarvitaan ammattilainen.
Juuri juttelin erään avustettavan omaisen kanssa jä hän totesi, että missään ei oikein ymmärretä sitä, että avustaja koskee vammaisen arkea ja siten vaikuttaa suoraan elämänlaatuun.
Avustajana toimiminen on suuri vastuu.