Suomi raportoi ensi vuonna ensimmäistä kertaa YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien komitealle ratifioituaan YK:n vammaissopimuksen vuonna 2016. Osana määräaikaisraportointiprosessia myös kansalaisjärjestöt laativat yhteistyössä oman vaihtoehtoraporttinsa vammaissopimuksen täytäntöönpanosta Suomessa. Raportointiprosessi päättyy komitean valtiolle antamiin johtopäätöksiin ja suosituksiin. Vaihtoehtoraportointi onkin hieno tilaisuus järjestöille vaikuttaa.

Osana harjoitteluani perehdyin raportointiprosessiin muutamissa Suomen kaltaisissa maissa, jotta saisimme vertailukohtia ja osviittaa tulevan raportin kokoamiseen. Jo tämä työ osoitti, kuinka ihmisoikeuksien täysimääräiseen toteutumiseen on vielä matkaa.

*

Vetäessäni yhteen ajatuksiani harjoittelustani Tukiliitossa mieleeni tuli yliopisto-opiskelujeni ensimmäinen luentosarja, jolla käsiteltiin ihmisoikeuksien historiaa. Kaivoin materiaalit esille ja lueskelin, mitä tuleville lakimiehille ensimmäisillä viikoilla yliopistolla yritettiin kertoa. Luentosarja eteni sen verran filosofisena ja teoreettisena, että muistelen monen jo kerenneen ihmetellä opintojensa sisältöä.

Vaikka perus- ja ihmisoikeuksia käsiteltiin toki myöhemminkin, on työskentely vammaisten henkilöiden oikeuksien parissa Tukiliitossa antanut abstraktin teorian rinnalle konkretian. Ihmisoikeuksien toteutumisen ei tulisi olla vain ihanne, vaan tavoite.

Tukiliittoon hainkin harjoitteluun mielenkiinnosta ihmisoikeustyötä, sote-alan uudistuksia sekä järjestösektoria kohtaan. Kesä osoittautui erityisen mielenkiintoiseksi ajankohtansa vuoksi. Lukuisten lainsäädäntöhankkeiden työstämiseen ja lausuntojen laatimiseen osallistuminen on osoittanut, kuinka tinkimätöntä työtä vammaisten henkilöiden oikeuksien edistäminen vaatii, varsinkin nykyisessä sote-kentän murroksessa. Tutustuminen lakineuvonnan kautta palveluiden arkeen taas näytti, kuinka tärkeää työtä vaikuttamalla tehdään.

*

Perus- ja ihmisoikeudet ovat odotetusti vieneet siinä määrin mennessään, että toivon saavani työskennellä niiden toteutumisen parissa jatkossakin. On hieno lähtökohta, että ihmisoikeussopimukset ovat Suomessa osa sisäistä lainsäädäntöä. YK:n vammaissopimuksen toteutumiseksi tarvitaan muun muassa lisää tietoisuutta sen sisällöstä ja soveltamisesta toimijoiden keskuuteen sekä tarkkaa työtä lainsäädäntöön vaikutettaessa. Harjoitteluni mahdollisti muun muassa tässä mukana olemisen yhden kesän ajan, ja kiitoksena koen oman maailmankatsomukseni avartuneen ja kirkastuneen.

Jään mielenkiinnolla seuraamaan kehityskulkua ja toivon määräaikaisraportoinnin poikivan positiivisia tuloksia myös Suomeen. Toisaalta voin – niin kuin jokainen meistä – viedä ajatuksia eteenpäin ja vaikuttaa omalta osaltani.

 

 

 

 


Kommentit (1)

  1. 11.09.
    2017

    Onpa mahtavaa lukea, että nuori oikeustieteen opiskelija on kiinnostunut ja varsinkin jatkossakin innostunut ihmisoikeus/vammaisten ihmisoikeuskysymyksistä. Kiitos, että kirjoitit!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*