Asuntoja asunnottomille

Kehitysvammaisten Tukiliiton Asuntoja asunnottomille -hankkeen (RAY 2008-2011) taustaperiaatteena on YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksista:

”Vammaisilla ihmisillä tulee olla oikeus
valita missä ja kenen kanssa he asuvat.
Heillä on oltava saatavissa erilaisia koti ja
asumispalveluja. Vammaisilla on
oltava saatavilla riittävästi tukipalveluja
ja myös henkilökohtaista apua.”


Hankkeen suunnannäyttäjänä toimii STM:n selvitys:
Markku Niemelä: Kehitysvammaisten yksilöllinen asuminen – Pitkäaikaisesta laitosasumisesta kohti yksilöllisempiä asumisratkaisuja (STM:n selvityksiä 2007:73)

Tavoitteena on siirtää selvityksen suosittamia yksilöllisempään asumiseen tähtääviä toimenpiteitä käytäntöön yhteistyössä mm. kuntien ja kolmannen sektorin kanssa.

Asuntoja asunnottomille -hankkeessa haetaan ratkaisuja kehitysvammaisten kuntalaisten asumisjonoihin ja itsenäistä asumista tukeviin palveluratkaisuihin kolmella eri seudulla. Hankkeen nimi, ”Asuntoja asunnottomille!”, viestii kehitysvammaisten ihmisten asumisen ratkaisujen kiireellisestä kehittämisen tarpeesta Suomessa. Hanke on aloittanut toimintansa elokuussa 2008 ja jatkaa maaliskuulle 2011. Se toimii kolmella seudulla: Kainuussa (toimipisteenä Kajaani), Satakunnassa (toimipisteenä Pori) ja Uudellamaalla (toimipisteenä Tapiola). Hankkeen tuloksia hyödynnetään valtakunnallisesti ja seuturajojen ylitse.


Pois hätiköinnistä ja pakosta

Kehitysvammaisten kuntalaisten asumistarpeisiin on varauduttu kunnissa vaihtelevin käytännöin. Perheiden ja lapsuudenkodistaan pois muuttavien kehitysvammaisten asumistarpeet ratkaistaan joskus viime tingassa ja sen vuoksi asiallista asumismuotoa joudutaan odottamaan toisinaan vuosien ajan.

Lapsuudenkodistaan pois muuttavalla kehitysvammaiselle nuorelle tai aikuiselle osoitetaan liian usein paikka olemassa olevista palveluista ilman, että hänelle tarjotaan mahdollisuutta tulla kuulluksi oman asumisensa suunnittelussa. Toimivan arjen ratkaisujen löytyminen vähentää kriisitilanteiden syntymistä ja edesauttaa kehitysvammaisten itsensä, heidän omaisten sekä työntekijöiden elämän laatua ja jaksamista.

Itsenäinen asuminen ei tarkoita eristäytyneisyyttä, eikä välttämättä yksin asumista, vaan asumista vaikkapa itse valittujen asuintovereiden kanssa. Oleellista on, että tuki ja asukkaiden tarpeet kohtaavat omia elämänvalintoja kunnioittavalla tavalla.


Kartoitusta ja yhteistyötä

Keväällä 2009 projektissa tuotetaan tietoa vanhempien kokemuksista lapsensa asumispalveluista ja etsitään tätä kautta kehittämisajatuksia paikalliseen vaikuttamistoimintaan ja yhteistyörakenteiden kehittämiseen.

Lea Vaitin tutkimus "Aina tarvitsee olla ajan tasalla" - vanhempien kokemuksia kehitysvammaisen perheenjäsenensä asumispalveluista ja niihin vaikuttamisesta
on ladattavissa seuraavista linkeistä:

Tutkimus vanhempien kokemuksista (doc)
Tutkimus vanhempien kokemuksista (pdf)



Hankkeen kolmella pilottiseudulla, Kainuussa, Satakunnassa ja Uudellamaalla, etsitään kullekin seudulle ominaisia yhteistyörakenteita. Uusia näkökulmia asumispalveluiden järjestämiseen etsitään seutujen välisestä yhteistyöstä ja tiedonvaihdosta. Seutukuntien erityispiirteet huomioidaan. Tärkeitä huomioitavia seikkoja ovat rakenteelliset erot, kuten välimatkat, seudun väestö- ja elinkeinorakenne ja sosiaalipalvelujen sen hetkinen resurssointi ja saatavuus. Keskeisiä seikkoja ovat myös kunnan talousnäkymät, kuntien yhteenliittymät ja vammaisjärjestöjen vaikutusmahdollisuudet.

Asuntoja asunnottomille -projekti on edustettuna myös ympäristöministeriön kehitys- ja vaikeavammaisten asumisohjelmatyöryhmässä (KEHAS). Työryhmästä ja sen toiminnasta löydät tietoa täältä.